Housuvarastojen täydennystä ja ensimmäiset kaaritaskut ikinä

Niin se vain syyskuukin mennä hurahti ja lokakuuta jo eletään! Viikonloppuna paininjalan alle pääsi Ikasyriltä tilattu punainen velour, josta tekaisin housut esikoiselle. Jostain syystä tuntuu, että housuja ei ole koskaan tarpeeksi ja nämä toivat sopivasti täydennystä varastoihin. Kaavana vanha tuttu High Jump (Ottobre 4/2011) koossa 122. Vyötäröllä resorin sijasta kuminauha.

Mallista oli jälleen kerran hieman hankalaa saada asiallisia poseerauksia...

 

... mutta saatiinhan niitä kohtuullisia otoksiakin lopulta. Ensimmäistä kertaa ikinä tein housuihin kaaritaskut tuomaan ilmettä, taskujen tähtivelour ostettu Metsolasta kaaaauan sitten.

Vähän turhan minit nuista taskupusseista tuli, joten taskujen varsinaisessa merkityksessä niistä ei järin paljon iloa ole. Mutta kyllä tuo kuviovelour kummasti piristää yleisilmettä, joten siinä mielessä palvelevat tarkoitustaan.

Housuista tuli oiva pari kesällä ommellulle puutarhatonttupuserolle, joka toistaiseksi on ollut melko vähällä käytöllä passelin alaosan puuttuessa. Lahkeissa reilusti kasvunvaraa, jotta mahtuisivat päälle koko talven; resori onneksi estää lahkeita valumasta kantapäiden alle. Materiaalikustannukset noin 7 €.

Ihan koukussa

Ulkona vihmoo vettä ja syyspuhuri puhaltaa, mutta meillä kukkii ruusu. Juhannusruusu. Kodikas, pehmoinen, harmaa, romanttinen juhannusruusu. Kerrassaan ihana.

Olen NIIN ylpeä, että sain maton tehtyä itse alusta loppuun. Virkkaaminen ei ole ollut lainkaan minun heiniäni aikaisemmin, mutta jälleen kerran tuli osoitettua, että kyllä ne silmukat ja pylväät oppii, jos vain motivaatiota riittää. Ohje löytyy täältä ja kuteen hankin täältä. Ohje on tehty ontelokuteelle, mutta itse käytin trikookudetta, koska ontelokuteista ei löytynyt mieluista värivaihtoehtoa. Jo alkumetreillä trikookude osoittautui kuitenkin järkyttävän paksuksi ja siitä syntyvä matontekele omaan makuuni aivan liian tönköksi. Päädyin siis saksimaan kuteen keskeltä kahtia; työlästä touhua, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Koukuttu virkkauskoukulla nro 8.

Ohjeen mukaan valmiin maton halkaisijan pitäisi olla 105 cm, mutta omani on kyllä 8 cm pienempi. Painoa matolla on vajaa 1,5 kg. Materiaalikustannukset n. 15 euron paikkeilla. Vähän orvolta se pikkureppana näyttää isossa eteisaulassa, mutta onneksi kudetta on vielä jäljellä, niin josko sille syksyn mittaan saataisiin kaveri aikaiseksi.

Ehkäpä tässä on seuraava hurahduksen paikka - I simply love it!

Yksi pieni elefantti marssi näin...

... eskarilaisen paitaan päin :) Esikoisen vaatekaappi täydentyi jälleen puserolla, jonka miehustaa koristaa suloistakin suloisempi norsusilityskuva.

Kaavana Pupunen-trikoopusero (Ottobre Design 4/2012), joka on kyllä ehdoton suosikkikaava nykyään! Tällä kertaa lisäsin saumanvarat sekä hieman pituutta hihoihin ja puserosta tuli just hyvä. Punainen ihanan laskeutuva viskoosi(?)jersey ostettu fb:n kangashamstereista ja veloursilityskuva sekä helman handmade-merkki Hanhelilta. Materiaalikustannukset n. 10 - 11 €. Pahoittelut huonosta kuvasta; ulkona tuivertava syystuuli teki kuvauksesta hitusen haastavaa.

Tässä vielä norsulainen lähikuvassa:

Samalla esiteltäköön pipo, joka valmistui jo kauan sitten, mutta on tyystin unohtunut postaamatta. Mallina kuopus, joskaan hän ei pipoa omakseen saanut, vaan se pakattiin pakettiin 6-vuotiaalle synttärisankarittarelle, jonka etunimi alkaa S:llä. Kangas Ikasyriltä. Toivottavasti lörppämallinen aakkoslakki on ilahduttanut pienen ystävän esikoulupäiviä :)

Syksyn hehkua esikoisen garderooppiin

 

"On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan."

 

Ikasyr myi hiljattain veloureita puoleen hintaan ja pakkohan niitä oli tilata, kun halvalla sai ;-) Kankaat kotiutuivat viikko sitten ja viikonloppuna niistä syntyi ruskan väreissä hehkuva setti esikoiselle. Tiilenpunaista ja kullankeltaista velouria pienellä pitsiliinalla sekä napeilla höystettynä - tykkään! Ihanan ruskaisaa ja sopivasti retroa. Pitsiliina on löytö kirppikseltä ja napit mummoni vanhasta nappikokoelmasta. Tunikassa kaavana Hannah koossa 122/128 ja housuissa Cinnamon-leggingsit (Ottobre Design 1/2011) koossa 122 ja pidennetyillä lahkeilla. Materiaalikustannukset yhteensä noin 16 euron paikkeilla.

Miehustan pitsikoriste lähikuvassa. Viheliäisen työläs ommella paikoilleen, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan väärti!

 

 

Ja lopuksi vielä koko setti päälle puettuna, housuissa "hieman" kasvunvaraa lahkeissa. Älkää antako tahrojen häiritä, asulla oli kuvausvaiheessa jo yksi päivä esikoulua takana :-)

 

 

Kaunista, värikylläistä ja elämäntäyteistä syksyä kaikille tasapuolisesti!

 

Nalleja siellä ja nalleja täällä

 

"Olen pieni nalle vain, pullea.
Lasten kanssa viihdyn ain.
Olen pieni nalle vain, pörheä.
Lapset mua rakastaa."

Bongasin fb:n kangashamstereista soman, violetin nalletrikoon ja nallukoita rakastava esikoinen halusi siitä itselleen yöpaidan. Kangas olikin mitä sopivinta yöpukukäyttöön, koska sen joustavuus oli heikonpuoleista. Valmista kaavaa ei omista kaavakätköistä löytynyt, joten tekaisin oman sovelluksen More Grey -raglanpaidan (Ottobre Design 4/2011) ja Hannah-tunikan kaavat yhdistämällä. Ja hyvä tuli! Pääntie ja hihansuut viimeistelty pinkillä trikoolla, joka on peräisin käyttökelvottomaksi kulahtaneesta H&M:n trikoopuserosta. Materiaalikustannukset n. 4 €.

"Hyvää yötä piltit,
nalle silmät sulkee.
Lapsosista näkee nalle monta unta."

Back to the 90's

Arjen alettua ompelurintamalla on ollut hiljaista. Kuluneella viikolla sain sentään yhden tunikan pyöräytettyä, pitkästä aikaa pikkusiskolle. Kaavana Hannah koossa 98/104, kankaat jälleen kerran lahjoituksena saatuja ja silityskuva Hanhelilta tilattu, samoin kuin helmassa oleva Handmade-merkki. Materiaalikustannukset noin 4 - 5 €.

Ai että tuo mintunvihreä on nostalginen väri ja tämä on kyllä niin ysäriä kuin olla voi. Ruskeisiin leggingseihin yhdistettynä kuitenkin ihan kiva setti - ja eikös tuo mintunvihreä ollut menneenä keväänä/kesänä taas trendivärien kuuminta hottia?! Tyttö oli ainakin onnellinen minttuihanuudestaan ja päiväkodissa kaikki olivat halunneet kuulemma maistaa rinnuksessa olevaa leivosta ;-) Ei tämä kyllä aivan kauneimmasta päästä tuotoksia ole, mutta arkivaatteeksi riittävän passeli.

Ei menny niinku Strömsössä

Olipa kerran visio. Sen innoittajana toimi uusin Ottobre ja erityisesti aukeama 58-59. Näin mielessäni, miten ihana setti syntyisi kaupunkiauto-paidasta, mustasta trikookellohameesta ja raidallisista leggareista. Joten eikun tuumasta toimeen! Ensimmäisenä syntyi paita, jonka olen esitellyt jo aiemmin, seuraavaksi tein hameen ja viimeisimpänä leggingsit. Kaavoina More Grey -raglanpaita (Ottobre 4/2011), Groovy-jerseykellohame (Ottobre 4/2012) sekä Cinnamon-leggingsit pidennetyillä lahkeilla (Ottobre Design 1/2011). Kaikki koossa 122.

Jostain syystä lopputulos ei vastannut lainkaan alkuperäistä visiota. Paita on ok, mutta hame repsottaa miten sattuu ja leggarit muistuttavat lähinnä kalsareita. Höh. Ihan pidettäviä sinänsä kaikki, mutta settinä eivät vain toimi, eivätkä vastaa alkuperäistä mielikuvaani. Mutta sellaistahan se on: joskus onnistuu paremmin, joskus taas... no, vähän vähemmän hyvin. Aina ei mene niinku Strömsössä.

Tässäpä kalsarisankarin kootut poseeraukset:

Eikun häntä pystyyn ja kohti uusia yritelmiä ;-)