Vappuilottelua

Tokaluokkalainen halusi olla vappunaamiaisissa Nelli Nuudelipää, joten ei muuta kuin punavalkoraitaista tunikaa surruuttelemaan. Kaavana koululaisen itse valitsema Jungle Stripes -jerseymekko (Ottobre Design 3/2012) koossa 140.

 

Alpo-kissa tarvittiin myös ja se syntyi neuloen "Nyt askarrellaan!" -kirjan ohjetta mukaillen.

 

"Aa-aa Alpoa nukkumaan, kissan unta niin pehmoisaa.
Unisukat jalkaan, unien laivaan näin illalla Alpoa saatellaan."

NN kuin Nelli Nuudelipää

Vappupäivänä päätin toteuttaa jo pari vuotta hautuneen idean viirinauhasta leikkimökkiin. Tilkut hyötykäyttöön + muutama metri vinonauhaa - lopputuloksena iloinen väripläjäys takapihan mummonmökkiin! Toiset tekee kevätsiivousta kotiin ja toiset leikkimökkiin, huvinsa kullakin.
 

 

 

Väriä elämään ja kepeällä leikkimielellä kesää kohti!

 

"Ja sukat on sillä makkaralla..."

"... ja lentää se päivänkakkaralla. Ja kylpee yhdeksän pilven alla. Ja pupuja sillä on pöydän alla. Ja perhonen korvanlehdellä."

Jo kauan aikaa sitten koululainen pyysi, että neuloisin hänelle säärystimet. Kaapissa vuosia lojunut keskeneräinen pipo sai sen seurauksena purkutuomion ja lanka pääsi puikoille uuteen muotoon. Välillä unohdin koko neuletyön olemassaolon ja niinpä sen valmistuminen otti vähän (paljon) aikaa. Eilen lopulta sain homman päätökseen ja tämmöiset niistä tuli. Värikkäät ja makkaraiset.

 

Lankaa jäi vielä ja nyt pikkusisko odottaa saavansa samanlaiset. Mainitsin, että ehtii talvi loppua ennen kuin valmistuvat, jos yhtä kauan kestää kuin aiemmissa. Mihin esikoinen positiivisesti totesi, että eihän se haittaa, ne on sitten valmiina seuraavaa talvea varten! Näinpä juuri, tulee se talvi ensi vuonnakin, joten neulotaan kun jaksetaan - mitäpä sitä suotta hätiköimään ja hötkyilemään.

 

 

Neuloosin tuotos

Neulominen jotenkin kuuluu talveen. Koska se ei kuitenkaan ole vahvimpia alueitani, suosin aivotonta "yksi oikein, yksi nurin"-tyyppistä neulontaa. Tällä älyvapaalla taktiikalla tein huivin itselleni, kun joululahjaneulonnoista oli jäänyt vielä huivin verran lankaa jemmaan. Sininen ei yleensä ole omimpia värejäni, mutta tuosta sinisestä Crystalista säihkyvine paljetteineen jotenkin tykkään. Langat poimittu viime keväänä alekorista, joten hintaa huiville tuli vain 7,50€.

Säihkettä hangella



Säihkettä kelkassa

City-marketissa osui kohdalle sininen pipo ja koska se sattui olemaan suunnilleen samanvärinen ja vieläpä helmineuletta, niin pitihän se sieltä matkaan ottaa. Aivan hauska pari näistä tuli.

Säihkettä kaulassa

Säihkyvää talven jatkoa, ystävät - hohtavia hankia, auringon säteitä, innostusta ja inspiraatiota!

Lahjat peittyi kääröihin

Syksy on ollut kiireinen, mutta muutamia kotikutoisia lahjoja sain kuitenkin kääriä paketteihin tänäkin jouluna.

3-vuotiaalle kummipojalle tein puseron Ikasyrin liikennemerkkitrikoosta, kaavana Mr. Bear -trikoopusero (Ottobre Design 6/2013) koossa 116. Oranssi resori saatu ystävältä (kiitos S!) ja oikeastaan puserosta tuli aika metka oranssein kantein. Myös helma päärmätty oranssilla tehosteompeleella. 

Lasten kanssa yhdessä värkkäsimme kynttilöitä mehiläisvahalevyistä, kuvassa osa aikaansaannoksista. Kaiken kaikkiaan näitä tehtiin 28 kappaletta ja kaikki päätyivät joulutervehdyksiksi: kummeille, isovanhemmille, opettajalle, päiväkodin henkilökunnalle, pianonsoitonopettajalle. Tarvikkeet Lahtisen Vahavalimosta.

13-vuotiaille kummitytöille sekä toisen kummitytön 11-vuotiaalle pikkusiskolle neuloin helmineuleella tuubihuivit Novitan Crystal-langasta, joka paljetteineen tarjoaa sopivasti säihkettä talveen. Puikot kokoa 12, joten nämä valmistuivat mukavan ripeään tahtiin. Kuvassa kaksi tekeleistä, lisäksi valmistui vielä toinenkin kanervanvärinen. Huivien kaveriksi paketteihin käärittiin suihkugeeli, kynsilakka sekä käsivoide, samoissa sävyissä totta kai.

Tämmöisiä tontuntöitä tänä vuonna. Nyt mielessä muhii jo ideoita tulevalle vuodelle - kunpa vain olisi aikaa kaikkeen! Rauhaisaa ja rentouttavaa joulun jatkoa itse kullekin, levollista oloa ja lempeää joulumieltä.

Nelli Nuudelipää vol 2



"On sulla nuudelipää, se kivasti nyökyttää.
Ou jee. Kun sulle mä juttelen ja kanssasi kävelen, kävelen.
Oh beibi, duuba duuba duubabba duubabbaduu, sua hylkää mä en.
Nu-u-udeli hei, Nu-u-uudeli hei, mä oon sun puudeli."

Pikkusisko vaati Nelli Nuudelipää -tunikaa niin ponnekkaasti, että olihan se äitin tehtävä. Kangastakin oli jäljellä vielä juurikin yhden tunikan verran. Tästä jäi puuttumaan pitsikukkaset, joten on vähän pelkistetympi versio kuin isosiskolla. Kaavana Hannah koossa 98/104, hieman kavennettuna. Raidallinen elastaanitrikoo Kangashamstereista, hihojen kukkaketotrikoo Iinulta. Materiaalikustannukset noin 6 - 7 €.

Tässä vielä Nuudelipäitten yhteisposeerauksia... vähän oli malleilla vauhti päällä kuvaushetkellä. Reipasta raitaa kesän leikkeihin.

Ja onhan sitä talven pimeinä iltoina tullut neulottuakin... Alla olevan kuvan tuubihuivi valmistui jo muutama viikko sitten, mutta on jäänyt silloin postaamatta. Lanka on samaa Kid silk -silkkimohairia, josta tein huivin kummitytölle joulupakettiin. Neulottu 2 oikein 2 nurin -neuleella, puikot kokoa 6. Langat hankin syksyllä Oulun käsityömessuilta, yhden huivin materiaalikustannukset n. 11,50 €. Rakastan niin tuota fuksiaa väriä!

Joululahjakavalkadi

"Arvaa mistä, arvaa mistä saimme lahjat nuo?

Tehtiin syksy töitä, valvottihin öitä.

Monta kertaa nukahdettiin höyläpenkille."

Viimeinkin pääsen esittelemään viime aikojen ompelukset. Blogi on viettänyt hiljaiseloa joulukuun, koska kaikki tekeleet ovat olleet menossa pukinkonttiin, enkä ole niitä halunnut etukäteen täällä julkistaa. Yllä olevan laulunpätkän olen oppinut esikoiseltamme ja se sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. Aikaa ompeluksille on raivattu yön tunneista ja monta kertaa tosiaan tuli melkein nukahdettua niitten ääreen...

Ensimmäisenä esittelyyn pääsköön 10 kk:n ikäiselle kummipojalle tehty pusero. Kankaat velouria, hihojen tähtivelour ostettu keväällä Lasten Metsolasta, vaaleansininen velour tilattu muistaakseni Hannan Kankaasta, punainen resori paikallisesta kangaskaupasta. Vaaleansininen velour ei aluksi herättänyt minkäänlaista innostusta kaikessa pliisuudessaan, mutta miehustan tähtiapplikaatio sekä hihojen kuviovelour toivat siihen kummasti ilmettä. Kaavana White Rabbit T-paita (Ottobre Design 1/2011) koossa 80 cm.

Myös toiselle kummipojalle (1v 9 kk) väsäsin puseron samaisesta vaaleansinisestä velourista. Tällä kertaa tehosteena turkoosit hihat ja vihreät resorit sekä trikootilkuista sommiteltu applikaatio. Turkoosi velour Metsolasta, vihreä resori jälleen paikallisen kangaskaupan antimia. Kaavana Harava svetari (Ottobre Design 1/2009) koossa 98 cm, innoitus ja malli applikaatioon täältä.

Kummilapsikatraamme piskuisimmalle, vajaan puolen vuoden ikäiselle tyttöselle tein alla olevan kelta-oranssin setin. Aakkostrikoo Ikasyriltä, oranssi joustofrotee Hannan Kankaasta ja keltainen resori Metsolasta. Puserossa käytetty samaa White Rabbit T-paidan kaavaa kuin yllä esitellyssä tähtipuserossa, tällä kertaa kuitenkin koossa 74 cm. Taisi muuten olla pienimmät vaatteet, mitä koskaan olen ommellut! Housuissa kaavana Acrobatics Haaremihousut (Ottobre Design 1/2011), niin ikään koossa 74 cm.

Lastemme 6-vuotiaalle pikkuserkulle hurautin suikalefarkkuhameen omia ja miehen vanhoja farkkuja materiaalina hyödyntäen. Tummansininen resori paikallisesta kangaskaupasta. Malli hameeseen Oikukkaalta, helppo ja nopea ommeltava.

Samaan pakettiin farkkuhameen kanssa sujahtivat myös kuvassa vasemmalla olevat hiuspinnit. Päällystettävät nappiaihiot ja pinnit tilattu täältä, ja pinnien tekeminen on paitsi nopeaa ja näppärää, myös erittäin koukuttavaa puuhaa. Toiset pinnit sujahtivat pakettiin 11-vuotiaalle kummitytölle toilettipussukan täytteeksi.

Ja onhan sitä syksyn aikana tullut neulottuakin... Toiselle 11-vuotiaalle kummitytölle tein tuubihuivin ihanasta Kid silk -silkkimohairista. Langat ja ohje hankittu Oulun käsityömessuilta lokakuun alussa. Huivi on neulottu kokonaan 2 oikein 2 nurin -neuleella, puikot kokoa 6. Lopuksi sitten päät ommeltu käsin yhteen tuubiksi.

Lasten 9-vuotiaalle serkkutytölle tein niin ikään kaulanlämmikettä, tällä kertaa tosin ompelemalla. Eli ihan simppeli putkikauluri, jossa päällinen puna-valkoista pallotrikoota ja sisäpuoli muinaisista vaippaompeluksista jäänyttä ihanan pehmeää fleeceä. Kaavaa/ohjetta tähän ei ollut, mutta vähän otin mallia ja mittoja vastaavasta kaupan kaulurista.

Loppuun sitten vielä pannulappukavalkadi... Lasten kanssa teimme yhteistyönä pannulaput kummitädeille ja -sedille; lapset painoivat kuvan kangastilkkuun sabluunan avulla (ja kahteen kuopus piirsi kangastusseilla) ja sen sitten ompelin koristeeksi pannulapun keskelle. Idean pannulappuihin sain Muruhutun blogista. Näiden ompelemisessa meinasi kyllä huumori loppua, kun reunakanttaukset eivät ottaneet millään onnistuakseen. Aika monta kertaa sai purkaa ja ommella, purkaa ja ommella, kirota ja purkaa taas vähän lisää, ommella ja purkaa vielä kerran... Blogin otsikko ei siis näiden ompelusten osalta oikein toteutunut, mutta keskenkään en viitsinyt jättää, kun kerta kanttauksiin asti olin jo päässyt. Mitään pannulappujen kauneuskilpailuja noilla ei tosiaankaan voitettaisi, mutta jostain olen ollut kuulevinani, että lahjoissa on ajatus tärkein :) Kuhunkin pakettiin pannulappujen kaveriksi sujautettiin vielä piparimuotti, joulun teemaan sopivasti.

Siinäpä sitä olikin joululahja poikineen, tyytyväinen olen kun näinkin paljon sain tehtyä itse. Toivottavasti ovat saajilleen mieluisia ja sopivankokoisia. Alunperin olin ajatellut ompelevani vielä Satumetsä-tunikat omille lapsukaisille, mutta siinä vaiheessa kun sain nämä valmiiksi, totesin silmäpussien syventyneen huikeisiin mittoihin ja päätin luovuttaa. Ja hyvä niin, sillä lahjoja tuli valtava määrä ilman tunikoitakin. Omille ehtii kyllä ommella myöhemminkin, jahka ensin on saanut makseltua pois kertyneitä univelkoja ja selvinnyt lahjaompelusten aiheuttamasta ompeluähkystä ;)

Ärsyttävien ompelusten kuukausi

Sellainen tämä lokakuu on kyllä tosissaan ollut ja siksi blogikin on viettänyt hetken hiljaiseloa. Korjausompeluksia ja tolkuton määrä suoraa ommelta verhojen muodossa, siinäpä lähinnä tämän kuun ompelukset. Tylsintä puuhaa ikinä, mutta joskushan nuokin on tehtävä. Kolmet housunlahkeet lyhennetty, esikoisen syystakin ratkennut kainalosauma korjattu, kurakintaisiin uusi tarranauha vaihdettu ja kuopuksen housunvyötäröä fiksailtu. Kauan saivat odottaa vuoroaan, mutta koittihan sekin päivä lopulta. Ja parempi myöhään kuin...

Pitkään sai odottaa myös olohuoneemme ennen kuin sai verhot akkunoihinsa. Tarvittiin 7,5 metriä Marimekon Ruusupuu-kangasta, 58 metriä suoraa ommelta (aargh!) ja jokunen ilta tuskailua - ja tässä lopputulos! Olen tyytyväinen, vaikka aivan haluamallani tavalla en onnistunutkaan verhoja paikoilleen asettelemaan. Tykkään niin tuosta kuosista!

Syysloman myötä olen aloitellut myös hys hys -juttujen ompelua ja niitähän ei vielä toistaiseksi parane täällä esitellä. Ensimmäiset lahjat on pukinkonttiin surruuteltu, tästä se tehtailu alkaa. Joulun jälkeen koitan sitten laitella kuvia niistäkin näytille. Muutama vinyylikulho tuli myös tekaistua pitkästä aikaa, pari jouluälppäriä ja yksi kappale Beethovenia saivat hieman uudenlaisen muodon. Toivottavasti ei sentään mitään keräilyharvinaisuuksia tullut uunissa sulateltua ;-)

Syksyn myötä olen innostunut taas neulomaankin. Jostain syystä se vain kuuluu syksyyn, vuodesta toiseen. Käsityömessuilta tarttui mukaan kolme kerää kirsikanpunaista Kid Silk -lankaa; viheliäistä neulottavaa, mutta lopputulos toivottavasti palkitsee. Siitäkin kuvaa luvassa tuonnempana, kunhan tuubihuivin tekele on valmis. Tänä talvena tai ensi vuonna. Sitten joskus.