Ompeluterapiaa

Välillä on päiviä, jolloin tulee pakottava tarve päästä terapiaan. Ompeluterapiaan. Onneksi on velipojat, joitten ääreen sellaisina hetkinä istahtaa ja antaa paininjalan viedä. Terapian tuotoksena syntyi hiljattain Hannah-tunika koossa 122/128, osin kierrätysmateriaalista.

Alussa oli vuosien takainen virheostos H&M:n alesta, palanen sopivan sävyistä yksiväristä trikoota ja sakset. Siitä se ajatus sitten lähti.

Mekon helmaosasta saksin miehustan ja kaveriksi hihat yksivärisestä. Lopputuloksena varsin mukiinmenevä, ihanan auringonkeltainen tunika 7-vuotiaalle.

Näin pääsee vuosia kaapinperällä lojunut pirteäkuosinen kangas vihdoinkin parempaan hyötykäyttöön. Ja voi miten se lämmittääkin aina tällaisen piipertäjän sydäntä, kun saa vanhasta väsättyä uutta ja käyttökelpoista!

 

Synttärilahjatunika kummitytölle

Kummityttö täyttää tulevana viikonloppuna 2 vuotta, joten hurisutin ompelukonetta eilen yhden lahjatunikan verran. Olikin varsinainen pikatikki, kun moneen kertaan testatulla ja hyväksi havaitulla Hannah-kaavalla tein. Koko on 98/104 reilusti kavennettuna - varmasti reilu 2-vuotiaalle, mutta toisaalta 86/92 olisi saattanut jäädä pieneksi samantien. Tällä on pitempi käyttöikä ja ainahan sitä ison kanssa pärjää ;-)

 

Miehusta Verson Puodin Muisto-joustofroteeta ja hihat Metsolan palalaarista löytynyttä ZikZak-joustofroteeta. Tykkään yhdistelmästä; pelkästään yhdestä ja samasta kankaasta tehtynä olisi ollut ehkä hitusen tylsä. Alunperin ostin tuon kelta-valkoisen joustiksen tarkoituksenani tehdä siitä kesämekot tyttösille, mutta neitien vaatekaappeihin katsoessa totesin, että kesävaatetta alkaa olla jo riittämiin. Suomen kesä kun ei kuitenkaan loputtomiin kestä... Siispä ajatukset uusille urille ja pikkuhiljaa kohti syksyisempiä ompeluksia.