"Arvaa mistä, arvaa mistä saimme lahjat nuo?
Tehtiin syksy töitä, valvottihin öitä.
Monta kertaa nukahdettiin höyläpenkille."
Viimeinkin pääsen esittelemään viime aikojen ompelukset. Blogi on viettänyt hiljaiseloa joulukuun, koska kaikki tekeleet ovat olleet menossa pukinkonttiin, enkä ole niitä halunnut etukäteen täällä julkistaa. Yllä olevan laulunpätkän olen oppinut esikoiseltamme ja se sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. Aikaa ompeluksille on raivattu yön tunneista ja monta kertaa tosiaan tuli melkein nukahdettua niitten ääreen...
Ensimmäisenä esittelyyn pääsköön 10 kk:n ikäiselle kummipojalle tehty pusero. Kankaat velouria, hihojen tähtivelour ostettu keväällä Lasten Metsolasta, vaaleansininen velour tilattu muistaakseni Hannan Kankaasta, punainen resori paikallisesta kangaskaupasta. Vaaleansininen velour ei aluksi herättänyt minkäänlaista innostusta kaikessa pliisuudessaan, mutta miehustan tähtiapplikaatio sekä hihojen kuviovelour toivat siihen kummasti ilmettä. Kaavana White Rabbit T-paita (Ottobre Design 1/2011) koossa 80 cm.
Myös toiselle kummipojalle (1v 9 kk) väsäsin puseron samaisesta vaaleansinisestä velourista. Tällä kertaa tehosteena turkoosit hihat ja vihreät resorit sekä trikootilkuista sommiteltu applikaatio. Turkoosi velour Metsolasta, vihreä resori jälleen paikallisen kangaskaupan antimia. Kaavana Harava svetari (Ottobre Design 1/2009) koossa 98 cm, innoitus ja malli applikaatioon täältä.
Kummilapsikatraamme piskuisimmalle, vajaan puolen vuoden ikäiselle tyttöselle tein alla olevan kelta-oranssin setin. Aakkostrikoo Ikasyriltä, oranssi joustofrotee Hannan Kankaasta ja keltainen resori Metsolasta. Puserossa käytetty samaa White Rabbit T-paidan kaavaa kuin yllä esitellyssä tähtipuserossa, tällä kertaa kuitenkin koossa 74 cm. Taisi muuten olla pienimmät vaatteet, mitä koskaan olen ommellut! Housuissa kaavana Acrobatics Haaremihousut (Ottobre Design 1/2011), niin ikään koossa 74 cm.
Lastemme 6-vuotiaalle pikkuserkulle hurautin suikalefarkkuhameen omia ja miehen vanhoja farkkuja materiaalina hyödyntäen. Tummansininen resori paikallisesta kangaskaupasta. Malli hameeseen Oikukkaalta, helppo ja nopea ommeltava.
Samaan pakettiin farkkuhameen kanssa sujahtivat myös kuvassa vasemmalla olevat hiuspinnit. Päällystettävät nappiaihiot ja pinnit tilattu täältä, ja pinnien tekeminen on paitsi nopeaa ja näppärää, myös erittäin koukuttavaa puuhaa. Toiset pinnit sujahtivat pakettiin 11-vuotiaalle kummitytölle toilettipussukan täytteeksi.
Ja onhan sitä syksyn aikana tullut neulottuakin... Toiselle 11-vuotiaalle kummitytölle tein tuubihuivin ihanasta Kid silk -silkkimohairista. Langat ja ohje hankittu Oulun käsityömessuilta lokakuun alussa. Huivi on neulottu kokonaan 2 oikein 2 nurin -neuleella, puikot kokoa 6. Lopuksi sitten päät ommeltu käsin yhteen tuubiksi.
Lasten 9-vuotiaalle serkkutytölle tein niin ikään kaulanlämmikettä, tällä kertaa tosin ompelemalla. Eli ihan simppeli putkikauluri, jossa päällinen puna-valkoista pallotrikoota ja sisäpuoli muinaisista vaippaompeluksista jäänyttä ihanan pehmeää fleeceä. Kaavaa/ohjetta tähän ei ollut, mutta vähän otin mallia ja mittoja vastaavasta kaupan kaulurista.
Loppuun sitten vielä pannulappukavalkadi... Lasten kanssa teimme yhteistyönä pannulaput kummitädeille ja -sedille; lapset painoivat kuvan kangastilkkuun sabluunan avulla (ja kahteen kuopus piirsi kangastusseilla) ja sen sitten ompelin koristeeksi pannulapun keskelle. Idean pannulappuihin sain Muruhutun blogista. Näiden ompelemisessa meinasi kyllä huumori loppua, kun reunakanttaukset eivät ottaneet millään onnistuakseen. Aika monta kertaa sai purkaa ja ommella, purkaa ja ommella, kirota ja purkaa taas vähän lisää, ommella ja purkaa vielä kerran... Blogin otsikko ei siis näiden ompelusten osalta oikein toteutunut, mutta keskenkään en viitsinyt jättää, kun kerta kanttauksiin asti olin jo päässyt. Mitään pannulappujen kauneuskilpailuja noilla ei tosiaankaan voitettaisi, mutta jostain olen ollut kuulevinani, että lahjoissa on ajatus tärkein :) Kuhunkin pakettiin pannulappujen kaveriksi sujautettiin vielä piparimuotti, joulun teemaan sopivasti.
Siinäpä sitä olikin joululahja poikineen, tyytyväinen olen kun näinkin paljon sain tehtyä itse. Toivottavasti ovat saajilleen mieluisia ja sopivankokoisia. Alunperin olin ajatellut ompelevani vielä Satumetsä-tunikat omille lapsukaisille, mutta siinä vaiheessa kun sain nämä valmiiksi, totesin silmäpussien syventyneen huikeisiin mittoihin ja päätin luovuttaa. Ja hyvä niin, sillä lahjoja tuli valtava määrä ilman tunikoitakin. Omille ehtii kyllä ommella myöhemminkin, jahka ensin on saanut makseltua pois kertyneitä univelkoja ja selvinnyt lahjaompelusten aiheuttamasta ompeluähkystä ;)