lauantai 30. kesäkuuta 2012

Esikoisen synttäreitä tänään vietettiin...

... vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin :-)

Heti alkuun varoitus. Tästä tulee pitkä postaus, eikä suuri osa sisällöstä liity millään tavoin ompeluun. Luvassa näpertelyä, hääräämistä, juhlavalmisteluja ja synttärihumua. Ja okei, tietysti blogin nimen mukaisesti myös vähissä määrin sitä ompelua. (Ehkäpä blogin nimeksi pitäisi muuttaa 'Värkkäilen, siis olen onnellinen'.)

Tänään juhlimme siis eskari-ikäisen esikoisen synttäreitä. Päivänsankarin ideoimat kutsukortit tehtailtiin juhannusaattona äidin ja tyttären yhteistyönä ja tällaisia niistä tuli:




Synttärisankari oli nähnyt jossakin pinjatan ja pyysi saada sellaisen juhliinsa. Kauhistuin tsekatessani juhlatuoteputiikkien sivustoilta valmiitten pinjatojen hintoja: 20 - 30 € pahvisesta hahmosta, joka rikotaan (!) tuusannuuskaksi! Löysin täältä hyvän ohjeen pinjatan valmistamiseen, joten eikun tuumasta toimeen. Ensin liimattiin sanomalehtisuikaleita lomittain ison ilmapallon päälle...








Sisälle piilotettiin yllätykseksi karkkia, tarroja, tatuointiarkkeja sekä ilmapalloja ja kerrosten kuivuttua maalattiin pinjata askartelumaaleilla. 6-vuotiaamme rakastaa nalleja ja ehdotin, että oltaisiin tehty pinjatastakin nallen muotoinen, mutta tytön omasta toiveesta maalasimme sen tuollaiseksi. Hän ei kuulemma raaskisi rikkoa pinjataa, jos se olisi jokin hahmo.




Kun juhlapäivä lopulta koitti, oli pinjatan lyöminen yksi juhlien kohokohdista. Tässä kuopuksen tyylinäyte:




Pinjatamme oli melko kestävää sorttia ja aika pitkään sitä sai paukuttaa ennen kuin meni rikki. Lopulta kuitenkin koitti odotettu hetki - tadaaa!




Kuten jo aiemmin mainitsin, esikoisemme R A K A S T A A nalleja. Isolla R:llä. Niinpä myös synttärikakku mukaili samaa teemaa. Koska en ole mikään kakkuspesialisti, sankarittaren toive kauhistutti ensialkuun, mutta päätin urheasti yrittää. Leivoin kolme samankokoista pyöreää kakkupohjaa, joista lähdin muokkaamaan nallea. Kuten ompelija, myös leipuri tarvitsee kaavan, joka syntyi näppärästi muutamaa apuvälinettä hyödyntäen.






Näin.



Ja kaavojen avulla leikkelin sitten leipäveitsellä kakkupohjista sopivan muotoiset.




Väliin raparperi-mansikka-valkosuklaatäytettä Kinuskikissan ohjeen mukaan ja lopuksi kermat ja koristeet päälle. Valllmis! Päivänsankari oli tyytyväinen ja niin olin myös minä omat kondiittorin taitoni huomioon ottaen ;-)




No niin. Jottei blogin otsikko ja varsinainen tarkoitus täysin unohtuisi, niin loppuun vielä ihan sitä itseään eli ompelua. Jokunen viikko sitten sattui huuto.netissä kohdalle söpö nalleaiheinen puuvillakangas, jonka huokeaan hintaan huusin omakseni. Huikean Mekkotehdas-kirjan Orelma-kaavalla tein kankaasta mekon lahjaksi synttärisankarille, koossa 122/128, hieman kavennettuna. Samalla tuli jälleen opittua uutta, sillä nappihalkiota en ole aikaisemmin tehnyt. Myös pääntien poimuttaminen poimutuslangoilla ja vinonauhalla kanttaaminen oli uusi juttu. Miehustan kangas ei riittänyt hihoihin, mutta onneksi omasta kangasvarastosta löytyi pieni palanen sopivan väristä vihreää puuvillaa pelastamaan tilanteen. Kiva mekko tuli; kuosi ei ehkä ihan omaa suosikkiani, mutta pääasia, että oli saajalleen mieluisa. (Mekon lisäksi pakettiin sujahtivat hopeiset nallekorvikset, lasten nalleaterimet sekä levyllinen Pandan valkosuklaata.)




Pääntien kanttaukseen lisäsin pari keltaista nalle-nappia koristeeksi, nämä olen joskus ostanut Oulun Kontti-kirppikseltä. Mateliaalikustannukset kaiken kaikkiaan noin 7 euron paikkeilla.




Lopuksi vielä kuva mekosta päivänsankarin päällä. Kuvaan sattui huono ilme, mutta kaikista kuvista tämä oli se, jossa mekko näkyy parhaiten kokonaisuudessaan. Nyreä ilme ei johdu siitä, etteikö saaja olisi tykännyt tekeleestä; tälläkin hetkellä tyttö nukkuu autuasta unta samainen mekko päällään, koska ei raaskinut riisua sitä edes yöunille mennessään.






Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Synttärilahjakatselmus vol. 2


Kesäkuu on melkoista synttäribuumia lähipiirissämme. Jälleen on käyty onnittelemassa erästä 4-vuotiasta ystävää ja koska kutsussa kerrottiin kyseessä olevan prinsessasynttärien, niin lahjakin mukaili samaa teemaa. Siispä sankarittarelle syntyi aiheeseen liittyvä pipo - tuo sangen tarpeellinen kapistus Suomen suvessa ;-) Pipo on mallia lörppä ja se on tehty yksinkertaisena ohuesta trikoosta, jota keväällä hankin Huvikankaan alesta. Kankaasta on aiemmin ommeltu jo haaremihousut. Eteen applikoin prinsessakruunun farkkukankaasta Oikukas-tyylisesti ja tikkaukset tein Lidlistä hankkimallani kultalangalla. Applikaatiota värkätessäni muistin taannoin ostaneeni sinisiä sydänkantanappeja Oulun Kontista ja sellaisen ompelin vielä koristeeksi kruunun keskelle.







Koska koruja ja hiuspompuloita ei voi tytöllä - eikä varsinkaan prinsessalla! - koskaan olla liikaa, tein sellaiset vielä pipon kaveriksi. Puuhelmet Halpahallista ja päällystettävät nappiaihiot täältä.




Lisäksi pakettiin sujahti vielä 'Hiirenpoikien hunajaretki' -kirja, sillä kyllähän prinsessojen täytyy olla perillä myös kirjallisuudesta :-)

Kortti esikoisen tekemä, kukkaköynnöksiä strassien kera. Hän innostui näitä yhtenä päivänä painamaan useamman kerralla äidin avustamana. Pahoittelut jälleen kuvan surkeasta laadusta.


Seuraavia synttärikemuja odotellessa - mitähän sitä seuraavan päivänsankarin pakettiin väsäilisi?

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Lahjuksia naapurin synttärisankarille


Naapurin tytön 5-vuotissynttäreitä juhlittiin eilen. Hänelle tein lahjaksi tunikan Ottobren pumpulipilvitunikan kaavalla (1/2010). Kankaana Ikean Barbro-puuvilla.




Lisäksi tein tunikaan sopivat hiuspompulat ja kaulakorun. Pinkkiä ja oranssia, koska päivänsankari ilmoitti ne lempiväreikseen asiaa häneltä tiedustellessani. Kuvassa ei näköjään ole tarkennus aivan kohdillaan, mutta eiköhän siitä selvän saa. Puuhelmet ostettu joulun alla Halpahallista ja päällystettävät napit täältä.




Tehdessäni pompuloille pahvista pohjuketta kysäisi esikoinen, että "Miks sää äiti teit tuohon tuommosen reiän?" Vastasin, että koska kaupan pompuloissakin on semmoset ja että siitä reiästä ne laitetaan roikkumaan hyllyyn. "Ai aioksää HUIJATA, että ne ois kaupasta ostetut?!" huudahti tyttö :-D

Aurinkoista, iloista viikonloppua!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kirahviyöpaita kierrätysmateriaaleista

"Miks MULLA ei ole yömekkoa ja TUOLLA on?!" kiukutteli kuopus eräänä iltana, kun isosisko puki yöpaitaa päälleen. Voi hyvänen aika sentään. Eihän siinä muu auttanut kuin pistää ompelukone hurisemaan. Man måste göra vad man måste göra.

Kaavana käytin Ottobressa 6/2007 olevaa trikoomekon kaavaa koossa 104 cm, aavistuksen verran kavennettuna. Kangas on kierrätettyä Marimekkoa; leikelty mummini trikoopuserosta, joka hänellä oli jäänyt käyttämättä väärästä koosta johtuen. Harmi vain, että ennen-jälkeen -kuvat unohtuivat jälleen kerran ottaa. Mekko syntyi melko näppärästi, kun onnistuin hyödyntämään alkuperäiset käänteet hihansuissa ja helmassa.

Kun sitten innoissani esittelin valmista tekelettä kuopukselle, sain vastaukseksi napakan "Ei kelpaa!". Liian sininen. Piti kuulemma olla pinkkiä. Ensiärtymyksen mentyä ohi päätin sitten applikoida helmaan pinkin kirahvin ja toisen raglansauman lähettyville lisäsin vielä kolme pinkkiä nappia koristeeksi. Ja johan kelpasi! Pinkki trikoo on peräisin omasta kulahtaneesta paidastani ja napit niin ikään jostakin roskistuomion saaneesta rytkystä talteen leikeltyjä. Kauluksen resoria lukuun ottamatta tämä valmistui siis täysin kierrätysmateriaaleista, joten materiaalikustannukset jäivät erittäin minimaalisiksi. Nämä ovat aina niitä parhaita onnistumisen elämyksiä!






"Kirahvi kaulansa ojentaa,
kohti lehteä kurkottaa.
Sinulle onnea toivottaa ja
iloisesti korvaansa heiluttaa."






torstai 7. kesäkuuta 2012

Kovan onnen tunika sekä jotain mulle ittelle

Kevättouhut ulkona ja sisällä ovat haukanneet leijonanosan liikenevästä ajasta viime aikoina. Jotain on silti paininjalan allekin saatu hetkittäin. Ensimmäisenä esittelyyn pääsköön kukkatunika, jota ommellessa vastusti lähes joka käänteessä. Applikaatio ei meinannut ottaa onnistuakseen ja raitojen kohdistaminen raglansaumoissa aiheutti hammastenkiristelyä ja ratkojan kanssa taistelua. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen; samoin kuin esikoinen, jolle tämän tein. "Mää haluan laittaa sen HETI päälle!" oli tytön kommentti tekeleen nähtyään.

Ensimmäistä kertaa kokeilin tuollaista "irrallista" applikaatiota, joita pitkään olen toisten blogeissa ihaillut. Aikamoista väkertämistä, mutta lopputulos palkitsi. Kuva ei tee oikeutta raitakankaalle; on luonnossa mielestäni raikkaamman värinen. Kangas on tilattu aikoinaan täältä ja ennen tunikaa siitä on ommeltu jo yksi pipo sekä pusero. Aplikaation pinkin trikoon olen leikellyt kulahtaneesta paidastani ja tukikankaana terälehtien sisällä on puuvillaa. Kukan keskusta housuompeluksista jäänyttä turkoosia interlockia. Materiaalikustannukset kaikkinensa n. 6-7 €. Kaavaa en enää viitsi edes mainita ;)




Pitkästä aikaa tuli ommeltua jotain myös itselleni. Kaupasta löytyi hauskanmallinen paita, josta piirtelin kaavan ja Marimekon trikoosta surautin samanmoisen. Turhan lyhyt siitä tuli ja kuosista tulee vähän mummomainen fiilis, mutta kesän pihahommiin välttää mainiosti. Materiaalikustannukset n. 5 €.




Ja tässä sama vielä päälle puettuna... jostain syystä viehätyn suuresti tuosta fuksian ja vihreän kombinaatiosta. Kuva on 6-vuotiaan ottama ja siksi hieman taaksepäin kenollaan :)