Heti alkuun varoitus. Tästä tulee pitkä postaus, eikä suuri osa sisällöstä liity millään tavoin ompeluun. Luvassa näpertelyä, hääräämistä, juhlavalmisteluja ja synttärihumua. Ja okei, tietysti blogin nimen mukaisesti myös vähissä määrin sitä ompelua. (Ehkäpä blogin nimeksi pitäisi muuttaa 'Värkkäilen, siis olen onnellinen'.)
Tänään juhlimme siis eskari-ikäisen esikoisen synttäreitä. Päivänsankarin ideoimat kutsukortit tehtailtiin juhannusaattona äidin ja tyttären yhteistyönä ja tällaisia niistä tuli:
Synttärisankari oli nähnyt jossakin pinjatan ja pyysi saada sellaisen juhliinsa. Kauhistuin tsekatessani juhlatuoteputiikkien sivustoilta valmiitten pinjatojen hintoja: 20 - 30 € pahvisesta hahmosta, joka rikotaan (!) tuusannuuskaksi! Löysin täältä hyvän ohjeen pinjatan valmistamiseen, joten eikun tuumasta toimeen. Ensin liimattiin sanomalehtisuikaleita lomittain ison ilmapallon päälle...
Sisälle piilotettiin yllätykseksi karkkia, tarroja, tatuointiarkkeja sekä ilmapalloja ja kerrosten kuivuttua maalattiin pinjata askartelumaaleilla. 6-vuotiaamme rakastaa nalleja ja ehdotin, että oltaisiin tehty pinjatastakin nallen muotoinen, mutta tytön omasta toiveesta maalasimme sen tuollaiseksi. Hän ei kuulemma raaskisi rikkoa pinjataa, jos se olisi jokin hahmo.
Kun juhlapäivä lopulta koitti, oli pinjatan lyöminen yksi juhlien kohokohdista. Tässä kuopuksen tyylinäyte:
Pinjatamme oli melko kestävää sorttia ja aika pitkään sitä sai paukuttaa ennen kuin meni rikki. Lopulta kuitenkin koitti odotettu hetki - tadaaa!
Kuten jo aiemmin mainitsin, esikoisemme R A K A S T A A nalleja. Isolla R:llä. Niinpä myös synttärikakku mukaili samaa teemaa. Koska en ole mikään kakkuspesialisti, sankarittaren toive kauhistutti ensialkuun, mutta päätin urheasti yrittää. Leivoin kolme samankokoista pyöreää kakkupohjaa, joista lähdin muokkaamaan nallea. Kuten ompelija, myös leipuri tarvitsee kaavan, joka syntyi näppärästi muutamaa apuvälinettä hyödyntäen.
Näin.
Ja kaavojen avulla leikkelin sitten leipäveitsellä kakkupohjista sopivan muotoiset.
Väliin raparperi-mansikka-valkosuklaatäytettä Kinuskikissan ohjeen mukaan ja lopuksi kermat ja koristeet päälle. Valllmis! Päivänsankari oli tyytyväinen ja niin olin myös minä omat kondiittorin taitoni huomioon ottaen ;-)
No niin. Jottei blogin otsikko ja varsinainen tarkoitus täysin unohtuisi, niin loppuun vielä ihan sitä itseään eli ompelua. Jokunen viikko sitten sattui huuto.netissä kohdalle söpö nalleaiheinen puuvillakangas, jonka huokeaan hintaan huusin omakseni. Huikean Mekkotehdas-kirjan Orelma-kaavalla tein kankaasta mekon lahjaksi synttärisankarille, koossa 122/128, hieman kavennettuna. Samalla tuli jälleen opittua uutta, sillä nappihalkiota en ole aikaisemmin tehnyt. Myös pääntien poimuttaminen poimutuslangoilla ja vinonauhalla kanttaaminen oli uusi juttu. Miehustan kangas ei riittänyt hihoihin, mutta onneksi omasta kangasvarastosta löytyi pieni palanen sopivan väristä vihreää puuvillaa pelastamaan tilanteen. Kiva mekko tuli; kuosi ei ehkä ihan omaa suosikkiani, mutta pääasia, että oli saajalleen mieluisa. (Mekon lisäksi pakettiin sujahtivat hopeiset nallekorvikset, lasten nalleaterimet sekä levyllinen Pandan valkosuklaata.)
Pääntien kanttaukseen lisäsin pari keltaista nalle-nappia koristeeksi, nämä olen joskus ostanut Oulun Kontti-kirppikseltä. Mateliaalikustannukset kaiken kaikkiaan noin 7 euron paikkeilla.
Lopuksi vielä kuva mekosta päivänsankarin päällä. Kuvaan sattui huono ilme, mutta kaikista kuvista tämä oli se, jossa mekko näkyy parhaiten kokonaisuudessaan. Nyreä ilme ei johdu siitä, etteikö saaja olisi tykännyt tekeleestä; tälläkin hetkellä tyttö nukkuu autuasta unta samainen mekko päällään, koska ei raaskinut riisua sitä edes yöunille mennessään.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)