Vappuilottelua

Tokaluokkalainen halusi olla vappunaamiaisissa Nelli Nuudelipää, joten ei muuta kuin punavalkoraitaista tunikaa surruuttelemaan. Kaavana koululaisen itse valitsema Jungle Stripes -jerseymekko (Ottobre Design 3/2012) koossa 140.

 

Alpo-kissa tarvittiin myös ja se syntyi neuloen "Nyt askarrellaan!" -kirjan ohjetta mukaillen.

 

"Aa-aa Alpoa nukkumaan, kissan unta niin pehmoisaa.
Unisukat jalkaan, unien laivaan näin illalla Alpoa saatellaan."

NN kuin Nelli Nuudelipää

Vappupäivänä päätin toteuttaa jo pari vuotta hautuneen idean viirinauhasta leikkimökkiin. Tilkut hyötykäyttöön + muutama metri vinonauhaa - lopputuloksena iloinen väripläjäys takapihan mummonmökkiin! Toiset tekee kevätsiivousta kotiin ja toiset leikkimökkiin, huvinsa kullakin.
 

 

 

Väriä elämään ja kepeällä leikkimielellä kesää kohti!

 

Kas leikkimökin ikkuna, sielt' verhot vihdoin pilkottaa

Ihanat kelit ovat hemmotelleet meitä pian kahden viikon ajan. Aurinko kutsuu pihamaalle - mikä siis neuvoksi, kun ei ompelemattakaan kuitenkaan malttaisi olla? Sunnuntaina päätin kantaa saumurin ulos aurinkoon ja - tattadadaa! - viime syksynä valmistuneessa leikkimökissä on viimein verhot!

Hieman erilaiset niistä kyllä tuli kuin alunperin ajattelin, mutta väliäkö hällä. Suunnittelin ensin tekeväni joko täysin suorat kapat ilman rypytystä tai mummolatyyliset sivuverhot tamppeineen. Jälkimmäisiin ei kangas riittänyt ja suorat kapat alkoivat puolestaan tuntua liian moderneilta "mummonmökkiin", joten lopulta tein kappaverhot rypytyksellä. Herttaiset näistä tuli, kangas Ikean pussilakanasetistä.

Melko pelkistetty on toistaiseksi leikkimökin sisustus ja ikkunoista puuttuu vielä ristikot, mutta josko kesän kuluessa laiteltaisiin lisää. Hiljaa hyvä tulee. Mainiosti ovat leikkijät siellä kuitenkin jo viihtyneet.


 

 

Pitsiunelmia

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Viimeistäänkin siitä, että pienet pitsiliinat alkavat viehättää silmää. Kyllä, juuri ne, joita mummot ripottelevat piironkien ja pöytien päälle. Niissä on jotakin niin nostalgista ja maalaisromanttista ja (nyt seuraa paljastus!) ne ovat minusta  i h a n i a.

 

 

 

 

Tähän asti olen käyttänyt kirpputoreilta hamstrattuja pitsiliinoja lähinnä somisteina lasten vaatteissa, mutta töistä bongasin uuden tavan uusiokäyttää liinoja. Siispä kokeilemaan! Tärkkäsin liinat sokerivedellä ja tärkkäyksen kuivuttua suihkutin ne mustalla spraymaalilla ja - tadaa! - näin saimme kauniita, pitsisiä "tauluja". Tykkään!

 



 

 

 

Jatkossa pitänee testata myös pitsikulhon tekoa - pitsi on pop ja taipuu moneksi. Mummoilemisiin! ;-)

 

Ihan koukussa

Ulkona vihmoo vettä ja syyspuhuri puhaltaa, mutta meillä kukkii ruusu. Juhannusruusu. Kodikas, pehmoinen, harmaa, romanttinen juhannusruusu. Kerrassaan ihana.

Olen NIIN ylpeä, että sain maton tehtyä itse alusta loppuun. Virkkaaminen ei ole ollut lainkaan minun heiniäni aikaisemmin, mutta jälleen kerran tuli osoitettua, että kyllä ne silmukat ja pylväät oppii, jos vain motivaatiota riittää. Ohje löytyy täältä ja kuteen hankin täältä. Ohje on tehty ontelokuteelle, mutta itse käytin trikookudetta, koska ontelokuteista ei löytynyt mieluista värivaihtoehtoa. Jo alkumetreillä trikookude osoittautui kuitenkin järkyttävän paksuksi ja siitä syntyvä matontekele omaan makuuni aivan liian tönköksi. Päädyin siis saksimaan kuteen keskeltä kahtia; työlästä touhua, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Koukuttu virkkauskoukulla nro 8.

Ohjeen mukaan valmiin maton halkaisijan pitäisi olla 105 cm, mutta omani on kyllä 8 cm pienempi. Painoa matolla on vajaa 1,5 kg. Materiaalikustannukset n. 15 euron paikkeilla. Vähän orvolta se pikkureppana näyttää isossa eteisaulassa, mutta onneksi kudetta on vielä jäljellä, niin josko sille syksyn mittaan saataisiin kaveri aikaiseksi.

Ehkäpä tässä on seuraava hurahduksen paikka - I simply love it!

Ärsyttävien ompelusten kuukausi

Sellainen tämä lokakuu on kyllä tosissaan ollut ja siksi blogikin on viettänyt hetken hiljaiseloa. Korjausompeluksia ja tolkuton määrä suoraa ommelta verhojen muodossa, siinäpä lähinnä tämän kuun ompelukset. Tylsintä puuhaa ikinä, mutta joskushan nuokin on tehtävä. Kolmet housunlahkeet lyhennetty, esikoisen syystakin ratkennut kainalosauma korjattu, kurakintaisiin uusi tarranauha vaihdettu ja kuopuksen housunvyötäröä fiksailtu. Kauan saivat odottaa vuoroaan, mutta koittihan sekin päivä lopulta. Ja parempi myöhään kuin...

Pitkään sai odottaa myös olohuoneemme ennen kuin sai verhot akkunoihinsa. Tarvittiin 7,5 metriä Marimekon Ruusupuu-kangasta, 58 metriä suoraa ommelta (aargh!) ja jokunen ilta tuskailua - ja tässä lopputulos! Olen tyytyväinen, vaikka aivan haluamallani tavalla en onnistunutkaan verhoja paikoilleen asettelemaan. Tykkään niin tuosta kuosista!

Syysloman myötä olen aloitellut myös hys hys -juttujen ompelua ja niitähän ei vielä toistaiseksi parane täällä esitellä. Ensimmäiset lahjat on pukinkonttiin surruuteltu, tästä se tehtailu alkaa. Joulun jälkeen koitan sitten laitella kuvia niistäkin näytille. Muutama vinyylikulho tuli myös tekaistua pitkästä aikaa, pari jouluälppäriä ja yksi kappale Beethovenia saivat hieman uudenlaisen muodon. Toivottavasti ei sentään mitään keräilyharvinaisuuksia tullut uunissa sulateltua ;-)

Syksyn myötä olen innostunut taas neulomaankin. Jostain syystä se vain kuuluu syksyyn, vuodesta toiseen. Käsityömessuilta tarttui mukaan kolme kerää kirsikanpunaista Kid Silk -lankaa; viheliäistä neulottavaa, mutta lopputulos toivottavasti palkitsee. Siitäkin kuvaa luvassa tuonnempana, kunhan tuubihuivin tekele on valmis. Tänä talvena tai ensi vuonna. Sitten joskus.

Jotain ihan muuta eli Ikean koristetyynyjen uusi elämä

Viikonlopun ompelusatona syntyi uudet päälliset Ikeasta aikoja sitten ostettuihin koristetyynyihin. Alkuperäiset, alunperin valkeat päälliset olivat aikojen saatossa muuttuneet harmaiksi ja tahraisiksi, mistä syystä toinen tyynyistä oli jo pitkään ollut vaatehuoneessa takavarikossa.

Muutama viikko sitten löytyi Kempeleen Kangasvillasta limeä asustepellavaa 30 %:n alennuksella, joten sitä sitten metrin verran matkaan sieltä ja tuumasta toimeen! Koska kangas on yksiväristä ja sellaisenaan ommeltuna olisi kenties näyttänyt jokseenkin tylsältä, piti tyynyihin keksiä jotain jujua. Siispä ompelin päällisen toiselle puolelle poikittaisia "prässejä" muutaman sentin välein, mikä osoittautui ainakin omaa silmää miellyttäväksi ratkaisuksi. Toinen puoli on ommeltu sileänä, niin voi sitten tarvittaessa vaikka kääntää tyynyn toisin päin, jos prässit joskus alkaisivatkin häiritä. Hintaa näille kertyi yhteensä n. 12 € eli kustannuksetkin jäivät sangen kohtuullisiksi. Vielä kun sais näitten ja sohvalla olevien fuksianpunaisten tyynyjen kaveriksi pari turkoosinväristä, niin kylläpä kelpais! Väriä pitää elämässä olla :)