Prinsessalandiasta päivää!

Viime aikoina niin postaukset kuin ompeluksetkin ovat jääneet vähiin. Kädet ovat olleet täynnä toisenlaista käsityötä. Kokonaisvaltaista, ympärivuorokautista, välillä väsyttävääkin, mutta NIIN ihanaa. Lokakuun alussa perheemme nimittäin täydentyi kolmannella, suloisella tyttärellä ja prinsessaduo kasvoi -trioksi.

Ja mitäpä ajattelee tuore, onnellinen äiti pienokaista katsellessaan? No mekkoja! Hurmaavia, herkkukuosisia, minikokoisia mekkoja. Ja tunikoita, ah! Niitä saa kone suoltaa jatkossakin mielin määrin, kun käyttäjiä on nyt peräti kolme. Oi ihanuutta.

Ensimmäinen luovan tauon jälkeinen ompelukseni olikin luonnollisesti pikkuruinen mekkonen. Innostuin huomatessani, että puutarhapiiloa oli jälleen saatavilla Seliasta ja päätin pukea siskokset samistelutyyliin tulevaan kastejuhlaan. (Isommillehan tein jo keväällä tämän ja tämän mekon samasta kankaasta.)

Toteutin mekon Autumn Bouquet -tunikamekon kaavalla (Ottobre Design 4/2012) hieman soveltaen, 62cm leveydellä ja 68cm pituudella. Kaula-aukon ja hihansuut kanttasin pinkillä ohuella trikoolla ja samasta kankaasta tein rusetin miehustaan kruunaamaan söpön kokonaisuuden. Materiaalikustannukset n. 10€. (Myös kateellisten isosiskojen mekkoja tuunasin uuteen uskoon lisäämällä niihin samanlaiset kumilankarypytykset ja rusetit, koska "meki halutaan samanlainen rusetti ko vauvalla!")


Kaksi uutta ihanuutta. Mekko ja mekon käyttäjä. 

Näin. Prinsessalandia kiittää ja kuittaa. Palaan jälleen "rikospaikalle", jahka vauvan nuuhkuttelulta ennätän uusia ihanuuksia värkkäämään. Tunnelmallista marraskuun jatkoa ja lämminhenkistä, ompelurikasta joulun odotusta!

Muista aina liikenteessä...

Pikkuihmisten syntymäpäivät ovat ompelijattaren onni. Kun oman jälkikasvun vaatekaapit pursuilevat yli äyräitten, voi antaa ompelukoneen suoltaa lahjuksia pienille päivänsankareille.

Saimme kutsun 4-vuotiaan pikkumiehen synttäreille ja hänelle surautin liikennemerkkipuseron pakettiin kääräistäväksi. Kaavana Night Owl -trikoopusero (Ottobre Design 6/2009) koossa 110 cm, liikennemerkkitrikoo Ikasyriltä ja turkoosi resori paikallisen kangaskaupan antimia. Materiaalikustannukset noin 4€. Hieman jäi mietityttämään, tuliko tästä liian yöpaitamainen, mutta saaja päättäköön minkälaiseen käyttöön haluaa puseron ottaa.

Puseron lisäksi pakettiin sujahti arkillinen autotarroja - toivottavasti nämä ilahduttavat pienen päivänsankarin mieltä.

Ompelusten lisäksi viime päivien ohjelmaan on kuulunut kesäkukkien korvaaminen syysistutuksilla. Viehättävät callunat ovat nyt etuovella toivottamassa niin kotiväen kuin vieraatkin tervetulleiksi. Kyllä yksinkertainen on kaunista!

 

Ihanaa, levollista syyskuista viikonloppua!

 

Peruspöksyjä arkeen

Syyspäivän puhteena syntyivät collegehousut molemmille lapsukaisille. Koululaiselle Ultimate Casual -svetarihousut (Ottobre Design 4/2013) koossa 128 cm ja päiväkotilaiselle Saimi-svetarihousut (Ottobre Design 1/2009) koossa 116 cm. Saimeja hieman kavensin ja lahkeensuun resorin korvasin kuminauhalla. Hyvät tuli, molemmista.

Punainen college Pelastusarmeijan kirppikseltä, lahkeensuun resori Metsolasta. Materiaalikustannukset n. 1,50 - 2€ per pöksylät.

Iltapimeässä otettu kuva vääristää hieman värejä.

Tässäpä samat vielä päälle puettuina ja hieman paremmassa valossa kuvattuina. Kasvunvaraa löytyy molemmista, mutta lahkeensuuresorin/-kuminauhan ansiosta ovat käyttökelpoiset heti samantien. Käyttöön pääsivätkin heti valmistuttuaan ja vaikuttivat mieluisilta - simppeliä peruspöksyä simppeliin perusarkeen.

Perjantai-iltapäivän pikatikki

Tänään tarjoutui pitkästä aikaa yllättävä tilaisuus ompeluun, kun lapsilla oli kaveri kylässä ja leikit sujuivat mainiosti, eikä ruokaakaan tarvinnut laittaa. Kerrassaan omituinen tilanne äiti-ihmiselle. Siispä perjantain pikatikkinä valmistui jotakin tavattoman suloista: kaksi kappaletta pikkuruisia puolipotkuhousuja. Kaavana Sweet Feet -puolipotkarit (Ottobre Design 4/2011) koossa 62cm; leikkasin ilman saumavaroja, jotta olisivat lähempänä 56-senttisiä. Kaikki kankaat Ikasyrin salaisesta paketista, joten materiaalikustannukset mitättömän pienet. Aivan hellyttävät näistä tuli, enää ei puutu kuin käyttäjä :-)

 

 

Syystuunailua

Se on sitten virallisesti syksy, vaikka säät vielä toistaiseksi ovat jatkuneet ihanan kesäisinä. Syksyyn kuuluvat erottamattomasti paitsi villasukat ja neulepuikkojen kaivelu esiin kaapin perukoilta, totta kai myös lyhdyt ja kynttilät.

Aikoinaan lahjaksi saatu kaunis lyhty on palvellut ansiokkaasti jo pari syksyä ja talvea, mutta alkoi nyt olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Ennen roskistuomion antamista päätin kokeilla onnistuisinko entraamaan sen käyttökelpoikseksi kaapissa lojuneen Bilteman spraymaalin avulla. Tässäpä lyhty ennen tuunausprojektia...

... ja tässä tuunailun jälkeen. Aivan hienohan siitä tuli ja mikäli maali vain ottaa pysyäkseen, niin lyhty sai jatkoaikaa ainakin ensi kevääseen asti. Olen tyytyväinen.

Loppuun vielä illan hämyssä otettu tunnelmakuva - tärähtänyt, kuten kuvaajakin, mutta ei anneta sen haitata.

Tunnelmallista, hämyisää syksyä ja kynttilöitten tuiketta iltoihinne!

Väriä arkeen, kouluun ja kotiin

Täällä ollaan taas, lähes parin kuukauden mittaiseksi venyneen blogihiljaisuuden jälkeen. Erinäiset kiireet ovat pitäneet allekirjoittaneen melko tehokkaasti poissa ompelukoneen äärestä, mutta jotain pientä olen sentään ehtinyt surruuttelemaankin. Iloisen värikkäitä puseroita ekaluokkalaiselle...

 

... kaavana uusimman Ottobren (4/2013) Fall Basic -raglanpaita koossa 128 cm. Oranssi joustofrotee Verson Puodin Muistoa, kaikki muut kankaat Metsolasta hankittuja. Iloisen pirteää värien ja kuosien sekamelskaa; täytyy nyt nauttia, kun koululainen suostuu vielä tällaisia väripläjäyksiä päälleen pukemaan.

 

Sisarkateuden välttämiseksi jotain uutta myös pikkusiskon vaatekaappiin: Hannah-kaavalla tehty tunika lopuista pilvitrikoista, koossa 110/116 cm. Ryppyisenä ja tasossa kuvattuna ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa, mutta päälle puettuna aivan kelvollisen näköinen. Laiskana en viitsinyt ruveta silittämään kuvausta varten.

 

Värikkään postauksen myötä värikästä, syksyä kaikille: aurinkoa, innostusta, tekemisen iloa! :-)

Ompeluterapiaa

Välillä on päiviä, jolloin tulee pakottava tarve päästä terapiaan. Ompeluterapiaan. Onneksi on velipojat, joitten ääreen sellaisina hetkinä istahtaa ja antaa paininjalan viedä. Terapian tuotoksena syntyi hiljattain Hannah-tunika koossa 122/128, osin kierrätysmateriaalista.

Alussa oli vuosien takainen virheostos H&M:n alesta, palanen sopivan sävyistä yksiväristä trikoota ja sakset. Siitä se ajatus sitten lähti.

Mekon helmaosasta saksin miehustan ja kaveriksi hihat yksivärisestä. Lopputuloksena varsin mukiinmenevä, ihanan auringonkeltainen tunika 7-vuotiaalle.

Näin pääsee vuosia kaapinperällä lojunut pirteäkuosinen kangas vihdoinkin parempaan hyötykäyttöön. Ja voi miten se lämmittääkin aina tällaisen piipertäjän sydäntä, kun saa vanhasta väsättyä uutta ja käyttökelpoista!