Ompeluterapiaa

Välillä on päiviä, jolloin tulee pakottava tarve päästä terapiaan. Ompeluterapiaan. Onneksi on velipojat, joitten ääreen sellaisina hetkinä istahtaa ja antaa paininjalan viedä. Terapian tuotoksena syntyi hiljattain Hannah-tunika koossa 122/128, osin kierrätysmateriaalista.

Alussa oli vuosien takainen virheostos H&M:n alesta, palanen sopivan sävyistä yksiväristä trikoota ja sakset. Siitä se ajatus sitten lähti.

Mekon helmaosasta saksin miehustan ja kaveriksi hihat yksivärisestä. Lopputuloksena varsin mukiinmenevä, ihanan auringonkeltainen tunika 7-vuotiaalle.

Näin pääsee vuosia kaapinperällä lojunut pirteäkuosinen kangas vihdoinkin parempaan hyötykäyttöön. Ja voi miten se lämmittääkin aina tällaisen piipertäjän sydäntä, kun saa vanhasta väsättyä uutta ja käyttökelpoista!