Kangaspalojen tuhoamista ja pikkuisia housuja

Tänään(kin) tunnen itseni aivan friikiksi. Olen ommellut pikkuhousuja. Kyllä, luit oikein. 

P i k k u h o u s u j a. Törmäsin nimittäin kahteen ongelmaan. Ongelma nro 1: Kaapissa lojui lukematon määrä ompeluksista ylijääneitä kankaanpaloja, joista ei mitään isompaa saa enää aikaiseksi, mutta joita ei poiskaan henno heittää. Ongelma nro 2: Kuusivuotiaan pikkuhousuvarastot kaipasivat täydennystä. Siitä se ajatus sitten lähti.

 

Kaavana Dumbo-hipstersit (Ottobre Design 6/2010) koossa 122, hieman muokattuina. Vyötäröresorin korvasin jälleen tuttuun tapaan kuminauhalla. Ja ihan käyttökelpoisia hipstereitä niistä tuli kuin tulikin. Mikä loistava konsti saada hyötykäyttöön ne onnettoman pienet kangassoirot, joita ompeluksista niin usein jää yli. 

  

 

 

Ja kyllä, tiedän että nuo lahkeensuissa ja vyötäröllä näkyvät mustat saumuroinnit näyttävät karseilta. Mutta sen verran laiska ompelijatar olen, etten jaksa joka ompelukseen oikean värisiä lankoja vaihtaa - etenkään tämän sorttisiin, jotka eivät vaatteiden alta mihinkään näy. Pikkutarkat kanssaompelijattaret tai muuten vain perfektionistit älkööt siis syynätkö kuvaa turhan tarkasti ;-)

Peruspökät pikkusiskolle

Välillä jotain kuopuksellekin. Kelien viilennyttyä tarvitaan lämpöisempää päällepantavaa ja siihen tarpeeseen syntyivät vastaamaan nämä perushousut. Kaavana Jump-svetarihousut (Ottobre 1/2008) koossa 104 cm, ilman saumanvaroja ja resoreilla jatkettuina. Vyötärölle laitoin resorin sijasta kuminauhan. Tummansininen joustofrotee Huvikankaan alesta tilattua, marinoitunut kangasvaraston kätköissä helmikuusta asti. No, parempi myöhään kuin... Resori paikallisen käsityöliikkeen antimia, materiaalikustannukset yhteensä n. 4,50 €.

 

Voilà!

Essumekko pienelle rimpsessalle

Tuttavaperheeseen syntyi hiljattain vauva. Mikä ihana syy ommella jotakin pientä ja suloista! Kaavaksi valitsin klassisen essumekon (Ottobre Design 1/2012) koossa 68 cm. Taisikin olla pienin koskaan ompelemani vaatekappale! (Ellei nukenvaatteita lasketa.) Valloittava, tonttukuosinen puuvilla tilattu kauan sitten Iinulta.

Hauskana jujuna mekossa on sen kaksipuoleisuus; reunat on huoliteltu vinokaitaleella, joten - tadaa! - yksi mekko onkin yhtä kuin kaksi mekkoa. Sydänkangas Ikean pussilakanasta, napit ja vinonauha paikallisesta käsityöliikkeestä.

Tänään kävin viemässä lahjan sekä ihastelemassa uutta tulokasta ja oi mikä pieni ihanuus siellä oli vastassa. Onnittelut vielä koko perheelle kerrassaan hurmaavasta prinsessasta!

Housuvarastojen täydennystä ja ensimmäiset kaaritaskut ikinä

Niin se vain syyskuukin mennä hurahti ja lokakuuta jo eletään! Viikonloppuna paininjalan alle pääsi Ikasyriltä tilattu punainen velour, josta tekaisin housut esikoiselle. Jostain syystä tuntuu, että housuja ei ole koskaan tarpeeksi ja nämä toivat sopivasti täydennystä varastoihin. Kaavana vanha tuttu High Jump (Ottobre 4/2011) koossa 122. Vyötäröllä resorin sijasta kuminauha.

Mallista oli jälleen kerran hieman hankalaa saada asiallisia poseerauksia...

 

... mutta saatiinhan niitä kohtuullisia otoksiakin lopulta. Ensimmäistä kertaa ikinä tein housuihin kaaritaskut tuomaan ilmettä, taskujen tähtivelour ostettu Metsolasta kaaaauan sitten.

Vähän turhan minit nuista taskupusseista tuli, joten taskujen varsinaisessa merkityksessä niistä ei järin paljon iloa ole. Mutta kyllä tuo kuviovelour kummasti piristää yleisilmettä, joten siinä mielessä palvelevat tarkoitustaan.

Housuista tuli oiva pari kesällä ommellulle puutarhatonttupuserolle, joka toistaiseksi on ollut melko vähällä käytöllä passelin alaosan puuttuessa. Lahkeissa reilusti kasvunvaraa, jotta mahtuisivat päälle koko talven; resori onneksi estää lahkeita valumasta kantapäiden alle. Materiaalikustannukset noin 7 €.

Ihan koukussa

Ulkona vihmoo vettä ja syyspuhuri puhaltaa, mutta meillä kukkii ruusu. Juhannusruusu. Kodikas, pehmoinen, harmaa, romanttinen juhannusruusu. Kerrassaan ihana.

Olen NIIN ylpeä, että sain maton tehtyä itse alusta loppuun. Virkkaaminen ei ole ollut lainkaan minun heiniäni aikaisemmin, mutta jälleen kerran tuli osoitettua, että kyllä ne silmukat ja pylväät oppii, jos vain motivaatiota riittää. Ohje löytyy täältä ja kuteen hankin täältä. Ohje on tehty ontelokuteelle, mutta itse käytin trikookudetta, koska ontelokuteista ei löytynyt mieluista värivaihtoehtoa. Jo alkumetreillä trikookude osoittautui kuitenkin järkyttävän paksuksi ja siitä syntyvä matontekele omaan makuuni aivan liian tönköksi. Päädyin siis saksimaan kuteen keskeltä kahtia; työlästä touhua, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Koukuttu virkkauskoukulla nro 8.

Ohjeen mukaan valmiin maton halkaisijan pitäisi olla 105 cm, mutta omani on kyllä 8 cm pienempi. Painoa matolla on vajaa 1,5 kg. Materiaalikustannukset n. 15 euron paikkeilla. Vähän orvolta se pikkureppana näyttää isossa eteisaulassa, mutta onneksi kudetta on vielä jäljellä, niin josko sille syksyn mittaan saataisiin kaveri aikaiseksi.

Ehkäpä tässä on seuraava hurahduksen paikka - I simply love it!

Yksi pieni elefantti marssi näin...

... eskarilaisen paitaan päin :) Esikoisen vaatekaappi täydentyi jälleen puserolla, jonka miehustaa koristaa suloistakin suloisempi norsusilityskuva.

Kaavana Pupunen-trikoopusero (Ottobre Design 4/2012), joka on kyllä ehdoton suosikkikaava nykyään! Tällä kertaa lisäsin saumanvarat sekä hieman pituutta hihoihin ja puserosta tuli just hyvä. Punainen ihanan laskeutuva viskoosi(?)jersey ostettu fb:n kangashamstereista ja veloursilityskuva sekä helman handmade-merkki Hanhelilta. Materiaalikustannukset n. 10 - 11 €. Pahoittelut huonosta kuvasta; ulkona tuivertava syystuuli teki kuvauksesta hitusen haastavaa.

Tässä vielä norsulainen lähikuvassa:

Samalla esiteltäköön pipo, joka valmistui jo kauan sitten, mutta on tyystin unohtunut postaamatta. Mallina kuopus, joskaan hän ei pipoa omakseen saanut, vaan se pakattiin pakettiin 6-vuotiaalle synttärisankarittarelle, jonka etunimi alkaa S:llä. Kangas Ikasyriltä. Toivottavasti lörppämallinen aakkoslakki on ilahduttanut pienen ystävän esikoulupäiviä :)

Syksyn hehkua esikoisen garderooppiin

 

"On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan."

 

Ikasyr myi hiljattain veloureita puoleen hintaan ja pakkohan niitä oli tilata, kun halvalla sai ;-) Kankaat kotiutuivat viikko sitten ja viikonloppuna niistä syntyi ruskan väreissä hehkuva setti esikoiselle. Tiilenpunaista ja kullankeltaista velouria pienellä pitsiliinalla sekä napeilla höystettynä - tykkään! Ihanan ruskaisaa ja sopivasti retroa. Pitsiliina on löytö kirppikseltä ja napit mummoni vanhasta nappikokoelmasta. Tunikassa kaavana Hannah koossa 122/128 ja housuissa Cinnamon-leggingsit (Ottobre Design 1/2011) koossa 122 ja pidennetyillä lahkeilla. Materiaalikustannukset yhteensä noin 16 euron paikkeilla.

Miehustan pitsikoriste lähikuvassa. Viheliäisen työläs ommella paikoilleen, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan väärti!

 

 

Ja lopuksi vielä koko setti päälle puettuna, housuissa "hieman" kasvunvaraa lahkeissa. Älkää antako tahrojen häiritä, asulla oli kuvausvaiheessa jo yksi päivä esikoulua takana :-)

 

 

Kaunista, värikylläistä ja elämäntäyteistä syksyä kaikille tasapuolisesti!