Äidiltä tyttärelle

Olipa kerran tunika. Lemppari sellainen - tiedättehän - juuri se, jota pidetään, kunnes se lopulta sanoo riks, raks ja poks. Ratketen kahdesta paikkaa niin, ettei korjaamaankaan enää pysty. Harmin paikka. Luopuakaan ei silti raaskisi, onhan helma sentään vielä täysin ehjä ja käyttökelpoinen. Jotain on siis keksittävä.

 

Sakset kouraan - niks naks - tunika keskeltä kahtia ja napit sekä nappilista reunoista pois. Ommellaan reunat yhteen, lisätään vyötärölle kuminauhakuja ja kas, esikoisen uusi hame on saanut muotonsa!

 

Tällainen mukava tuunausompelus pitkästä aikaa, äidin tunika sai uuden elämän tyttären hamosena. Materiaalikustannukset kuminauhaa ja ompelulankoja lukuun ottamatta 0€. Olen mielissäni :-)