"Ja sukat on sillä makkaralla..."

"... ja lentää se päivänkakkaralla. Ja kylpee yhdeksän pilven alla. Ja pupuja sillä on pöydän alla. Ja perhonen korvanlehdellä."

Jo kauan aikaa sitten koululainen pyysi, että neuloisin hänelle säärystimet. Kaapissa vuosia lojunut keskeneräinen pipo sai sen seurauksena purkutuomion ja lanka pääsi puikoille uuteen muotoon. Välillä unohdin koko neuletyön olemassaolon ja niinpä sen valmistuminen otti vähän (paljon) aikaa. Eilen lopulta sain homman päätökseen ja tämmöiset niistä tuli. Värikkäät ja makkaraiset.

 

Lankaa jäi vielä ja nyt pikkusisko odottaa saavansa samanlaiset. Mainitsin, että ehtii talvi loppua ennen kuin valmistuvat, jos yhtä kauan kestää kuin aiemmissa. Mihin esikoinen positiivisesti totesi, että eihän se haittaa, ne on sitten valmiina seuraavaa talvea varten! Näinpä juuri, tulee se talvi ensi vuonnakin, joten neulotaan kun jaksetaan - mitäpä sitä suotta hätiköimään ja hötkyilemään.

 

 

Olipa kerran veljekset, Daltonin veljekset

Kas, tässä he ovat: Joe, William, Jack ja Averell. Ehkä tunnettekin jo heidät. He toimivat innoittajina tämän postauksen ompeluksiin, jotka naapuri pyysi ompelemaan sukulaisperheensä neljälle pojalle.

Kuva lainattu Wikistä

Dalton-puserot valmistuivat ompelukurssilla pikkuhiljaa syksyn mittaan ja tunnustettava on, että hieman tuli yliannostus kelta-mustaraitaa. Pienin paita kokoa 74, muut muistaakseni 98, 110 ja 134. Materiaalina ohut trikoo, hihansuiden ja pääteiden kanttaukset mustaa resoria. Kaavoina Lil' Darling -trikoopaita (Ottobre Design 4/2013), Rascal-T-paita (Ottobre Design 4/2013) ja Mahpee-raglanpaita (Ottobre Design 1/2012).

Les Dalton, s'il vous plait! Hauska lahjaidea neljän pojan veljessarjalle.

Aina ei voi onnistua, mutta aina voi oppia...

Ihastuin taannoin Kimono Sleeve -tunikan kaavaan (Ottobre Design 6/2014) ja ajattelin kokeilla siitä hauskaa variaatiota. Tarkoituksena oli miksata kahta eri kuosia siten, että ne menisivät "ristikkäin" etu- ja selkäpuolella. Ymmärtänette, mitä tarkoitan. Leikkuuvaiheessa kuitenkin logiikka petti - ei tullut suunnitellun kaltaista lopputulosta, mutta tuli hyvä oppimiskokemus. Nyt tiedän, mitä olisi pitänyt leikatessa huomioida, jotta kuosit olisi saanut yhdisteltyä ristiin, ja vielä joku päivä sellaisenkin tunikan toteutan. Aina sitä elämässä oppii uutta.

 

Aivan hauska ja käyttökelpoinen tunikasta tuli kuitenkin, palat leikelty mallikappaleina olleista Nanson mekoista (kiitos O!) ja kuosit natsaavat värimaailmansa puolesta hyvin yhteen. Tämä tunikamalli on kyllä ehdoton suosikkini, näppärä tekaista ja mukavasti erilainen.

Moi!

Tulinpahan vain sanomaan, että moi! Että ompasin esikoiselle hänen kauan toivomansa suikalehameen vanhoista farkuista ja yksityiskohdaksi laitoin kirjaimia helmiäisvalkoisella peittovärillä leimasinpainantaa hyödyntäen. Alunperin oli tarkoitus painaa hameen helmaan numerot 1, 2 ja 3, mutta sattuneista syistä numeroleimasimia ei ollutkaan saatavilla. Myöskään ABC ei tullut kyseeseen, koska osa aakkosista puuttui. No, siihen tuli sitten että MOI, joka tervehdyksen lisäksi viittaa myös painolliseen muotoon ranskan kielen sanasta MINÄ, MINUN. Hyvän vastaanoton sai hamonen, vaikka vähän jännäsin mitä koululainen mahtaa tekstistä tuumata. Eipähän ainakaan tule jokaisella vastaan samanlaista.

 



Ce trésor est à moi - tämä aarre on minun.

 

Sitrusta syksyyn

Esikoisen puserojen hihat ovat alkaneet ihmeellisesti nousta ranteesta kohti käsivartta. Aika siirtyä seuraavaan kokoon siis ja samalla oiva tilaisuus tuhota varastoon hamstrattuja kankaita. Hannan Kankaan sävy sävyyn -paketista meille aikoinaan kotiutuneet vihreät trikoot muuntautuivat peruspuseroksi koossa 134, kaavana Mahpee -raglanpaita (Ottobre Design 1/2012). Terästeeksi hieman oranssia resoria, jonka sain lahjoituksena ystävältä (kiitos S!). Reipasta, raikasta pirteyttä syksyisiin koulupäiviin.

"Haukkaa, haukkaa hedelmää, vitamiinit sulle jää."

 

Kesämekot, jotka valmistuivat heti lokakuussa

Näiden mekkojen valmistuminen oli hieman pitkässä puussa. Alkuvuodesta ostin Metsolan alesta reilun palan apilajoustista ja tarkoituksena oli tehdä siitä kesämekot kaikille kolmelle tyttöselle.

Leikkasin mekot kesäkuun alussa Mekkotehtaan Katariina-kaavalla, ajatellen niiden valmistuvan esikoisen syntymäpäiville juhannukseksi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Juhannus tuli ja meni, niin myös elokuu ja keskimmäisen tytön synttärit. Kuopuksen juhliin lokakuun alkuun mekot sitten lopulta valmistuivat - muille, paitsi sille kuopukselle. Hänen mekkonsa on edelleen kangaspalana kaapin perukoilla...

Niin. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. Mutta tuleehan se kesä ensi vuonnakin ja voihan näitä talvellakin pitää, kun laittaa pitkähihaista alle. Tuo Katariina-mekko on kyllä ehdoton suosikkini - työläs ommeltava ja ratkoja viuhui tälläkin kertaa useaan otteeseen, mutta lopputulos on joka kerta vaivan arvoinen. Jospa se pieninkin apilamekkonen vielä ennen joulua valmistuisi... Materiaalikustannukset n. 7,50€ per mekko.

Puudeli-tunika eskarilaiselle

Tuore Ottobre-lehti (6/2014) kolahti postilaatikkoon alkuviikosta ja sieltä löytyi hauska, aivan uudenlainen tunika-kaava (Kimono Sleeve -tunika), joka innoitti tarttumaan saksiin ja istahtamaan ompelukoneen ääreen. Syntyi kimonohihainen, kellohelmainen tunika koossa 122. Tykästyin kaavaan, joten uusia variaatioita lienee luvassa tuonnempana. Suloinen puudeli-trikoo Viljamin Puodista, materiaalikustannukset arviolta noin 8,50 €.

 

"Nu-u-udeli hei, Nu-u-uudeli hei, mä oon sun puudeli."