Mekkosia kevääseen ja kesään

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogi (ja ompelukone) ovat alkuvuoden aikana viettäneetkin hiljaiseloa. Kevätauringon myötä on inspiraatio nostanut jälleen päätään ja esikoiselle syntynyt pari kesäistä vaatekappaletta.

Tunika Ottobren (1/2013) Lucky Cat -kaavalla koossa 128 cm - oli tässä väkertäminen, mutta lopputulos palkitsi! Limenvihreät jerseyt Metsolasta, punainen pallotrikoo omista kätköistä. Materiaalikustannukset n. 10 €.

Mekko (singoalla?) Selian Puutarhapiilo-jerseystä - yksi ihastuttavimpia kuosituttavuuksia aikoihin! Kaavana tuttu ja turvallinen Hannah pidennettynä ja kavennettuna, koossa 122/128. Simppeli perusmekko; kangas on niin kaunis, että se ei ihmeempiä kikkailuja kaivannut. Materiaalikustannukset n. 23 €.

Mukavaa keväistä eloa ja iloista oloa, kesään ei ole enää pitkä matka! :-)

Ihana Muisto

Vaihtaessani taannoin työpaikkaa herttaiset työkaverit antoivat minulle kirjaimellisesti Ihanan Muiston. Oman mittani verran Verson Puodin ihanaa, laadukasta Muisto-joustofroteeta! Siitä syntyi tunika esikoiselle, koossa 122/128. Kaava on yhdistelmä Farbenmixin Hannah-tunikasta ja Ottobren Pupunen-trikoopuserosta (Ottobre Design 4/2012). Helmasta halusin tällä kertaa pussittavan, joten pyöristin miehustakappaleita alaosasta ja ompelin helmaan kuminauhakujan.

Lopputulos oli mieluisa sekä tyttärelle että äidille (Rakastuin totaalisesti!) ja myös kuopus vaati saada itselleen samanlaista. Kangasta jäikin jäljelle vielä runsaasti - katsotaan millaiseksi se lopulta taipuu...

Helmikuu on jo pitkällä, valo lisääntyy, päivät pitenevät ja tänään kuulin ensimmäistä kertaa linnunlaulua - kevät kolkuttelee jo nurkan takana! Iloista ja inspiroitunutta kevätmieltä kaikille lukijoille tasapuolisesti! :-)

Perussettiä

Vuoden alkajaisiksi päätin päivittää eskarilaisen vaatevalikoimaa. Syntyi pusero Pupunen-trikoopuseron (Ottobre Design 4/2012) kaavalla ja housut High Jump -kaavalla (Ottobre 4/2011), molemmat koossa 122. Kaikki kankaat lahjoituksena saatuja (kiitos O ja J!), puserossa somisteena oleva pitsiliina (kääk, TAAS pitsiä!) ja sydänmenmuotoinen kantanappi löytöjä kirpputoreilta. Materiaalikustannukset olemattomat.

Tytön ensimmäinen kommentti valmiista setistä oli, että se näyttää aivan yöpuvulta ja kieltämättä tasokuvasta itsellenikin tulee samanlainen vaikutelma. Ehdin jo manailla, että näistä ei sitten tullutkaan settiä ja että pidetään niitä sitten erikseen muiden ylä-/alaosien kera. Tänään tyttönen kuitenkin vetaisi sekä puseron että housut samaan aikaan ylle ja - kappas vain! - päälle puettuna näyttivätkin ihan hyvältä yhdistelmältä. Joten ehkäpä tätä settinäkin tullaan näkemään, alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, inspiroituinein mielin kohti uusia ompeluksia! :-)

 

Pitsiunelmia

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Viimeistäänkin siitä, että pienet pitsiliinat alkavat viehättää silmää. Kyllä, juuri ne, joita mummot ripottelevat piironkien ja pöytien päälle. Niissä on jotakin niin nostalgista ja maalaisromanttista ja (nyt seuraa paljastus!) ne ovat minusta  i h a n i a.

 

 

 

 

Tähän asti olen käyttänyt kirpputoreilta hamstrattuja pitsiliinoja lähinnä somisteina lasten vaatteissa, mutta töistä bongasin uuden tavan uusiokäyttää liinoja. Siispä kokeilemaan! Tärkkäsin liinat sokerivedellä ja tärkkäyksen kuivuttua suihkutin ne mustalla spraymaalilla ja - tadaa! - näin saimme kauniita, pitsisiä "tauluja". Tykkään!

 



 

 

 

Jatkossa pitänee testata myös pitsikulhon tekoa - pitsi on pop ja taipuu moneksi. Mummoilemisiin! ;-)

 

Joululahjasatoa

Jouluaatto onnellisesti takanapäin, joten tässä vaiheessa uskaltaa jo joulupukin apulaisen aikaansaannoksia esitellä. Tänä vuonna kotitekoisia lahjoja käärittiin paketteihin vähemmän kuin viime jouluna, mutta jotain sentään kuitenkin.

 

Ensimmäisenä esiteltäköön ihkaensimmäinen tilaustyöni, mekko tuttavan sukulaistytölle. Tismalleen samanlainen kuin tämä, mutta hieman isompana, koossa 86. Kuva vääristää värejä, luonnossa ei ole näin räikeän punainen.

 

 

 Kummitytölle ompelin pussukan Hipun ohjeella, kangas Marimekkoa. Pussukan sisälle sujahti Dermosilin ja Bodyshopin tuotteita.

Pussukan kaveriksi tein vielä turkoosin tuubihuivin, kangas Eurokankaan palalaarista.

 

Myös kummitytön pikkusiskolle lähti samanlainen pussukka, eri kuosilla tosin. Vihreä sienipuuvilla aikoinaan Iinulta tilattua. Pussukan sisälle tein rannekorun memory-vaijerista sekä puu- ja lasihelmistä ja lisäksi samaan pakettiin käärittiin Oriflamen Sweet Peach -hajuvesi.

 

Anopille virkkasin lankakorin mustasta ontelokuteesta Kauhavan Kangasaitan ohjeen mukaan. Olipahan melkoista koukuttavaa tuo ontelokude...

... koukkukin sanoi kesken kaiken riks, raks ja poks! Joustamattomuudessaan huomattavasti työläämpää työstettävää kuin trikookude. Mutta lopulta tuli valmista kuitenkin!

Mustaherukkapensaamme tuottivat tänä vuonna paljon satoa, josta osansa saivat myös lasten kummit mustaherukkahyytelön muodossa. Purkki ja paperinaru Ikeasta. Hyytelön kaveriksi sellofaaniin kääräistiin Marimekon servettejä joulunpunaisissa kuoseissa.

 

Ja vielä innostuin viime hetkellä väkertämään sytykeruusuja anopin avustuksella - kas, siinäpä vasta hauskaa puuhaa! Nämä päätyivät ystäväperheelle joulutervehdykseksi ja saattaapa joku muukin niitä vastaisuudessa tuliaiseksi saada. Hyvä ohje sytykeruusujen valmistamiseen löytyy vaikkapa täältä. 

 

 

Vielä on joulua jäljellä - tunnelmallisia ja levollisia pyhiä itse kullekin säädylle!

Jotain punaista, jotain pehmoista... eli siskokset valmiina jouluun!

Tulin vain kertomaan, että hengissä ollaan edelleen ja ompelukonekin on hurissut blogin hiljaiselosta huolimatta. Viimeisimpien ompelusten joukosta löytyvät muun muassa nämä mekot, jotka ompelin siskoksille joulua ja joululuhlia silmällä pitäen. Punainen velour Ikasyriltä, kaavana monissa blogeissa hehkutettu Mekkotehtaan Katariina. Ja onhan se ihana! Isommalle koossa 122/128, pienemmälle 98/104 pidennetyllä helmalla. Ensimmäistä mekkoa ommellessa meillä taisi olla itse Herra Murphy kylässä, ratkoja sai kyytiä ja välillä meinasi jo usko loppua. Pikkusiskon mekko onneksi valmistui huomattavasti näppärämmin. Materiaalikustannukset n. 7 €/kpl.

Pahoittelut jälleen heikkolaatuisista kuvista; tähän aikaan vuodesta, näillä leveysasteilla, valoisaa kuvausaikaa on käytännössä mahdotonta löytää ja lisäksi mallit sattuivat kuvaushetkellä olemaan varsin vauhdikkaalla päällä. Jospa näistä jonkinlaisen kuvan mekkosista saisi kuitenkin. Kesäksi täytynee tehdä samanmoiset ohuina puuvillaversioina; kaunis ja ihanasti laskeutuva malli. 

 

 

 

Myös muutamia hys hys -juttuja on valmistunut lähiaikoina, mutta niistä lisää sitten tuonnempana. Lämmintä, levollista ja stressitöntä joulun aikaa kaikille!

Pipo 4-vuotiaalle Ninjagolle

Useissa blogeissa on syksyn mittaan vilahdellut hienoja Lego Ninjago -pipoja. Kun sitten hiljattain saimme kutsun 4-vuotiaan ystävän synttärikemuihin, päätin yrittää itsekin. Päivänsankarin toivomuksena oli kyllä Star Wars -puku, mutta ompelutaitoni käytännön realiteetit huomioon ottaen päätin lähteä liikenteeseen vähän simppelimmällä reseptillä ;-)

Yksi iltahan siinä hurahti askarrellessa ja ompelujälkeä ei suositella tarkastelemaan lähietäisyydeltä, mutta kyllähän tuon ihan Ninjagoksi tunnistaa. Tyytyväinen olen ja niin taisi olla lahjan saajakin, kun puoli iltaa mennä viiletti pipo päässään. Vihreä velour Huvikankaasta, applikaation trikoot omista kangaskätköistä. Tein myssyn kaksinkertaisena, niin menee talvellakin kypärälakin kanssa, ainakin lauhemmilla keleillä.

Arvoisa yleisö, hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Lordi Garmadonin poika, vihreä ninja, Lloyd Montgomery Garmadon!