Väriä arkeen, kouluun ja kotiin

Täällä ollaan taas, lähes parin kuukauden mittaiseksi venyneen blogihiljaisuuden jälkeen. Erinäiset kiireet ovat pitäneet allekirjoittaneen melko tehokkaasti poissa ompelukoneen äärestä, mutta jotain pientä olen sentään ehtinyt surruuttelemaankin. Iloisen värikkäitä puseroita ekaluokkalaiselle...

 

... kaavana uusimman Ottobren (4/2013) Fall Basic -raglanpaita koossa 128 cm. Oranssi joustofrotee Verson Puodin Muistoa, kaikki muut kankaat Metsolasta hankittuja. Iloisen pirteää värien ja kuosien sekamelskaa; täytyy nyt nauttia, kun koululainen suostuu vielä tällaisia väripläjäyksiä päälleen pukemaan.

 

Sisarkateuden välttämiseksi jotain uutta myös pikkusiskon vaatekaappiin: Hannah-kaavalla tehty tunika lopuista pilvitrikoista, koossa 110/116 cm. Ryppyisenä ja tasossa kuvattuna ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa, mutta päälle puettuna aivan kelvollisen näköinen. Laiskana en viitsinyt ruveta silittämään kuvausta varten.

 

Värikkään postauksen myötä värikästä, syksyä kaikille: aurinkoa, innostusta, tekemisen iloa! :-)

Ompeluterapiaa

Välillä on päiviä, jolloin tulee pakottava tarve päästä terapiaan. Ompeluterapiaan. Onneksi on velipojat, joitten ääreen sellaisina hetkinä istahtaa ja antaa paininjalan viedä. Terapian tuotoksena syntyi hiljattain Hannah-tunika koossa 122/128, osin kierrätysmateriaalista.

Alussa oli vuosien takainen virheostos H&M:n alesta, palanen sopivan sävyistä yksiväristä trikoota ja sakset. Siitä se ajatus sitten lähti.

Mekon helmaosasta saksin miehustan ja kaveriksi hihat yksivärisestä. Lopputuloksena varsin mukiinmenevä, ihanan auringonkeltainen tunika 7-vuotiaalle.

Näin pääsee vuosia kaapinperällä lojunut pirteäkuosinen kangas vihdoinkin parempaan hyötykäyttöön. Ja voi miten se lämmittääkin aina tällaisen piipertäjän sydäntä, kun saa vanhasta väsättyä uutta ja käyttökelpoista!

 

Synttärilahjatunika kummitytölle

Kummityttö täyttää tulevana viikonloppuna 2 vuotta, joten hurisutin ompelukonetta eilen yhden lahjatunikan verran. Olikin varsinainen pikatikki, kun moneen kertaan testatulla ja hyväksi havaitulla Hannah-kaavalla tein. Koko on 98/104 reilusti kavennettuna - varmasti reilu 2-vuotiaalle, mutta toisaalta 86/92 olisi saattanut jäädä pieneksi samantien. Tällä on pitempi käyttöikä ja ainahan sitä ison kanssa pärjää ;-)

 

Miehusta Verson Puodin Muisto-joustofroteeta ja hihat Metsolan palalaarista löytynyttä ZikZak-joustofroteeta. Tykkään yhdistelmästä; pelkästään yhdestä ja samasta kankaasta tehtynä olisi ollut ehkä hitusen tylsä. Alunperin ostin tuon kelta-valkoisen joustiksen tarkoituksenani tehdä siitä kesämekot tyttösille, mutta neitien vaatekaappeihin katsoessa totesin, että kesävaatetta alkaa olla jo riittämiin. Suomen kesä kun ei kuitenkaan loputtomiin kestä... Siispä ajatukset uusille urille ja pikkuhiljaa kohti syksyisempiä ompeluksia.

Sarjassamme vähemmän onnistuneet ompelukset

Tämä kesätoppi on ollut leikattuna jo pitkään, mutta pääsi vasta nyt paininjalan alle. Kaavana Veruschka -toppi (Ottobre Design 1/2013) koossa 110. Ja täytyypä heti kättelyssä todeta, että viheliäinen ommeltava oli. Olin olkainten kanssa niin epämukavuusalueella kuin olla voi, aikaa meni suhteettoman paljon lopputulokseen verrattuna ja kaksoisneula teki hyppytikkiä, mistä johtuen etenkin nurjalla puolella ompelujälki on ehkä söheröisintä ikinä. Pinkki lanka olisi sentään antanut hieman armoa ompelijan epäonnistumiselle maastoutuen samansävyiseen taustaan, mutta koska sitä ei ollut, tein kontrastiksi valkoiset tikkaukset. Ja kontrastivärihän tunnetusti näkyy. Sovitaan siis, ettei katsota nurjalle. Eikä kovin tarkkaan päälipuolellekaan.

Pieni lohtu on se, että materiaalikustannuksia ei käytännössä juuri kertynyt, ompelulankoja ja edessä olevaa silityskuviota lukuun ottamatta. Raikas raitatrikoo on peräisin omasta, tahriintuneesta, mutta muuten kohtuukunnossa olevasta puserostani, jota en voinut jättää hyötykäyttämättä jotenkin. Pinkit kanttaukset lahjoituksena saatua ohutta trikoota (kiitos O!). Sydämen leikkasin Pikku Piltin verkkokaupasta tilatusta mustasta glitter-silitysarkista ja silitin piristykseksi miehustaan. Nopeaa ja kätsää.

Näin sai äidin pusero uuden elämän tyttären toppina. Kyllä tuo kotioloihin kelpaa. Kirpparilta ostettujen shortsien kanssa muodostavat aivan hauskan kokonaisuuden.

Onnenapiloita vol. 2

Kesäkuu on ollut kiireinen, mutta hieman olen kuitenkin ennättänyt ompelemaankin. Metsolasta hankittu Liandlon neliapilatrikoo on aivan huippua ja tällä kertaa siitä kehkeytyi kesäpaita pikkusiskolle. Kaavana Hoops T-paita (Ottobre Design 3/2012) koossa 116, jatketulla helmalla. Kaveriksi hauskasti lököttävät polvihousut tummansinisestä joustofroteesta Ottobren (3/2013) Easy Piece -trikoohousujen kaavalla, niin ikään koossa 116.

Mukava kesäsetti tästä tuli ja materiaalikustannuksetkin jäivät alle 10 euron. Toivotaan lisää lämpimiä, aurinkoisia päiviä, niin saadaan setille käyttöä jatkossakin.

Onnenapiloita

Ompelukone on jälleen hurissut ja sen seurauksena syntyi kesäinen setti 7-vuotiaalle. Innostuin testaamaan uusimmassa Ottobressa (3/2013) olleita kaavoja ja näistähän taisi tulla kertaheitolla suosikit! Näppärät tehdä ja näyttävät kivoilta. Kyseessä Watermelon-toppi ja ZigZag-hame, molemmat koossa 128. Liandlon apilatrikoo Metsolasta, hameen tummansininen joustofrotee pari vuotta kaapissa marinoitunutta ja tilattu aikoinaan muistaakseni Huvikankaasta. Molemmat palakankaita, joten hintaa setille tuli maksimissaankin alle 10€.

Hameen nurjalle puolelle en suosittele katsomaan, sillä laiskana saumurilankojen vaihtajana tein huolittelut valkoisella langalla (auts!). Asiaa päivitellessäni tyttö tuumasi kannustavasti, ettei se haittaa koska paidassakin on valkoista. Olkoon sitten niin :-)

Äidiltä tyttärelle

Olipa kerran tunika. Lemppari sellainen - tiedättehän - juuri se, jota pidetään, kunnes se lopulta sanoo riks, raks ja poks. Ratketen kahdesta paikkaa niin, ettei korjaamaankaan enää pysty. Harmin paikka. Luopuakaan ei silti raaskisi, onhan helma sentään vielä täysin ehjä ja käyttökelpoinen. Jotain on siis keksittävä.

 

Sakset kouraan - niks naks - tunika keskeltä kahtia ja napit sekä nappilista reunoista pois. Ommellaan reunat yhteen, lisätään vyötärölle kuminauhakuja ja kas, esikoisen uusi hame on saanut muotonsa!

 

Tällainen mukava tuunausompelus pitkästä aikaa, äidin tunika sai uuden elämän tyttären hamosena. Materiaalikustannukset kuminauhaa ja ompelulankoja lukuun ottamatta 0€. Olen mielissäni :-)