sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mission impossible

Viikko sitten huomasin joutuneeni mahdottoman tehtävän eteen. Kaupasta olisi pitänyt löytää värikästä, lapsenomaista vaatetta 9-vuotiaalle tytölle, koossa 150 cm. Aikani kierreltyäni ja todettuani, että tarjolla on lähinnä mustia ja harmaita "discovaatteita", ärsyynnyin ja päätin tehdä mahdottomasta mahdollisen ompelemalla lahjan itse. Pohjan Somesta sattui sopivasti löytymään kivanväristä Marimekon trikoota passeliin hintaan, joten sitä sieltä mukaan, sakset viuhumaan ja koneet surraamaan. Kaavaksi valikoitui yllättäen taas Hannah-tunika, koossa 146/152 cm, hieman kavennettuna ja vähän myös pidennettynä. Ja koska jotain uutta on aina kehiteltävä, päätin varioida tunikaa laittamalla tällä kertaa kuminauhan myös helmaan. Lopputulos oli omasta mielestäni varsin onnistunut, toivottavasti myös lahjan saaja tykkää. Ainakin se on värikäs, kuten toivomuksena oli :)Materiaalikustannukset ehkä noin kymmenisen euroa. 





Viikonlopun pikatikkinä syntyi syyspipo ihan itselle. Metsolan mustaa ruutujoustista oli jäljellä vielä pipon verran ja kun työkaverilta sain hyvän ohjeistuksen tällaisen pipon ompeluun (Kiitoksia vain M!), niin pitihän sitä heti testata käytännössä. Koristeeksi laitoin kirppikseltä ostetun pienen pitsiliinan ja loppuunkulutetusta Lindexin tunikasta talteen pelastetun pinkin sydännapin, piristää kummasti päähineen ilmettä.




Tässä vielä kuva pipon yläosasta, vähän tärähtänyt kylläkin, mutta niin on mallikin :) Ehkä siitä jonkinlaisen kuvan kuitenkin saa lakin maitopurkkimaisesta yläsaumasta. Tästä tuli ihan veikeä kotsa töihin ja vapaa-aikaan ja materiaalikustannuksetkin jäivät suunnilleen parin euron pintaan. Tykkään!


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Syystaidetta ja jumppapussukoita


"Katsokaa lehtiä putoaa,
punaista, keltaista, ruskeaa.
Pöllövaari vastaa: Huuuuuu,
metsässä on lokakuu."


Vielä ei sentään olla lokakuussa (onneksi!), mutta punaista, keltaista ja ruskeaa näkyy jo maisemassa. Värikkäitä lehtiä on kerätty talteen sekä töissä että kotona ja tänään loihdimme niistä lasten kanssa taidetta. Nyt meillä on portaikossa ihanan värikäs syysnäyttely! Huomenna sitten sama töissä, saa nähdä miten siellä lapset ideasta innostuvat.






Keskiviikon pikaompeluksena syntyivät jumppapussukat lapsille. Päiväkodissa on jumppapäivä torstaisin ja tuli luvattua aiemmin, että ompelen pussukat ennen seuraavaa jumppakertaa. Kankaat ovat lapset itse valinneet kangaskaapin perukoilta; pienemmän pussukka syntyi Ikean vahvasta puuvillasta, isompi puolestaan valitsi omaansa pastelliraitaista flanellia. Eipä noista maailman hienoimpia tullut, mutta saajilleen varmasti kelpaavat mainiosti.




Eikun shortsit, T-paita ja tossut pussukkaan ja jumppailemisiin!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tunika viikossa pitää lääkärin loitolla...

... luin jostain käsityöblogista joskus. No, jos ei nyt ihan pidäkään loitolla, niin ainakin piristää flunssassa kärvistellessä.

Perjantai-illan tuotoksena syntyi päiväkotitunika vuorostaan esikoiselle. Kaavana jälleen Hannah, koossa 110/116 cm, hieman kavennettuna ja pidennettynä versiona. Oranssi joustofrotee tilattu täältä kakkoslaatuisena, mutta hirveästi moittimista en sen kunnosta löydä. Koristeena oleva pitsiliina ostettu Torniosta Vaarin Vintti -kirppikseltä hintaan 0,50 €. Materiaalikustannukset jäivät siis sopivan huokeiksi, olisko niihin mennyt yhteensä noin 6 €. Melko viheliäistä touhua kyllä tuon koristeen parsiminen paikoilleen; koko ilta siihen hurahti, mutta kyllä kannatti! Ja onneksi oli naapurin rouva juttuseurana, niin sujui huomattavasti rattoisammin :)




Malli ei oikein innostunut poseerauksesta,
mutta lopulta saatiin sentään vähän pirteämpikin otos.




Mukavaa, värikylläistä syyskuuta kaikille!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Aakkosia ja flow-kokemuksia

Lauantain ratoksi valmistui päiväkotitunika kuopukselle. Kangas on Ikasyriltä tilattua Cetho Designs -interlocktrikoota ja kaavana jälleen Farbenmixin Hannah-tunika. Näitä ei voi olla koskaan liikaa! Tilasin kankaan taannoin tarjoushinnalla, joten materiaalikustannuksiinkin meni vain noin 7-8 €. Olen tyytyväinen. Pisteenä i:n päälle sattui korjausompelusten pinosta löytymään puolivalmiit turkoosit leggingsit, jotka yhdessä tunikan kanssa muodostavat kivan kokonaisuuden.




3-vuotias esiintyjä halusi välttämättä poseerata samassa paikassa ja samalla tavalla kuin aiemmassa postauksessa. On se mainio! Vauhti oli päällä, mutta loppuun saatiin sentään vähän rauhallisempikin otos.




Lueskelin viikolla liiton jäsenlehteä, jossa sattui olemaan artikkeli "Flow'ta etsimässä". Juttu kiteytti osuvasti sen, mistä tämän blogin otsikossa on kyse.
"Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. - - Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään."
Niinpä! Ompeleminen koukuttaa, koska se oikeasti lisää onnellisuuttani. Kuten Tuula Hepola osuvasti kirjoittaa vuosi sitten ilmestyneessä Ottobre-lehdessä: "Ommellessa ajatukset saavat liidellä vapaina ja huolettomina. Taito kasvaa tehdessä, kädet tekevät töitä lähes itsestään ja ihana ompelemisen flow on kerta kerralta helpompi saavuttaa." Juuri näin se menee ja flow'n kokemus saa kerta toisensa jälkeen raivaamaan aikaa ompeluille kiireisenkin arjen keskellä. Ompelen - siis olen onnellinen.